Huh huh, voinpa ensimmäisen kerran sanoa, että tämä on ihan kamalaa. En ole stressannut näin paljon pitkään aikaan. Pelko kaiken pilaamisesta on niin suuri, että illalla ei tunnu saavan unen päästä kiinni.
Kirjoitin nyt asiakasvastaavalle ja toivoin yhteydenottoa ennen Lontoota ja tapaamista ennen deadlinea, jotta saamme puhua muutostöistä yhdessä saman pöydän ääressä. Ehkä tapaaminen selkeyttäisi ajatuksiani hieman. Tällä hetkellä en olisi tekemässä keittiöön mitään muutoksia, mutta en pidä nykyisestäkään pohjasta. Työtaso on pirstottu liiaksi pieniin pätkiin.
On se nyt taas vaikeaa. Päätökset ovat aina, koska niihin sisältyy erottamattomasti myös epäonnistumisen mahdollisuus. Eikä kiire millään muotoa helpota asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti