Ei kaduta

Istuessani tänään pitkän työ- ja koulupäivän jälkeen bussissa ikkunaan nojaillen katselin keskustan vilinää. Bussireittini varrelle osuu myös yksi asuntoehdokassuosikeistani, yksi unelmakohteistani. Kuolasin kyseisestä talosta myynnissä ollutta herttaista kaksiota, jossa oli keskustasijainnistaan huolimatta jotain ihanan romanttista ja hempeää. Asunto olisi ollut huomattavasti pienempi, mutta jotenkin sympaattinen pohjaltaan. Näppärää taskukokoa.

Suurin este sille, etten pyytänyt esittelyä ja saman tien jättänyt tarjousta, olivat tulevat remontit. Nyt, kun kattoremontti on alkanut ja koneet ovat huutaneet jo monta viikkoa, tiedän, että tein oikean ratkaisun. Joka kerta ajaessani työmaan ohi toivon, ettei bussi juuttuisi valoihin kamalan metelin tähden. Etenkin remontin alkuvaiheessa melu ja tärinä rämisyttivät jopa bussia. Työmaata juosten (korvat eivät kestäneet kävelemistä) ohittaessa paineaallot olivat lyödä jalat alta liukkaalla jäällä. En tiedä, mitä siellä oikein touhuttiin, mutta jonkinlainen suurtehoimuri asiaan ainakin kuului... En tosiaankaan olisi kestänyt sitä meteliä ja touhua talon asukkaana. Vielä lyhyempi pinna minulla olisi ollut remonttilainaa maksellessani. Niin, onhan siihen suunnitteilla se pihan viemäriremonttikin.

Mutta silti sitä aina ihailee, miten kevätiltapäivän laskeva aurinko heittyy vanhaan punatiileen ja sieviin ikkunoihin. Ei keskusta-asuminen kuitenkaan olisi ollut minun mieleeni. En olisi sietänyt rälläämistä tai ikkunani alta yötä myöten huristavia linja-autoja. Junaratakin olisi ollut aivan naapurissa, lähin metsä liian kaukana. Vaikka töihin olisin kävellyt parissa minuutissa, tanssikoululle ja muihin harrastuksiin minuutissa. Ei, minua ei yhtään kaduta, että jätin tilaisuuden käyttämättä. Samaan hintaan 20 neliötä enemmän, ihan uutena ja juuri minun valinnoillani, ranta ja luontokin lähellä. Kuulostaa enemmän minulta.

Boksi näkyy jo

Ohikulkumatkalla poikkesin vilkaisemassa, miltä työmaalla näyttää. Siellähän sitä muovit läpättivät tuulessa ja pilvet heijastuivat ikkunamuoveista. Seinät olivat pystyssä toiseen kerrokseen asti, ja pienen hakemisen jälkeen tajusin tapittavani asuntoni ulkoseinää. Ihmettelin ikkunoita, ja tuntui oudolta katsella sisään asuntoonsa. Siinä se nyt oli. Sitten viimeinkin.

Melkoisen karu näky vielä tässä vaiheessa. Näyttää hirmu pieneltä, mutta eiköhän sitä yksi nuori nainen tähän mahdu vallan mainiosti. Vasemmalla siis makuuhuoneen ikkuna, keskellä olohuoneen ikkuna ja oikealla keittiön ikkuna. Keittiön ikkuna näyttää tulevan todella matalalle, kivaa.

Pian pitäisi alkaa puuhastella kevätkylvöjä, mutta ajatus tuntuu hieman vieraalta, kun on luntakin maassa. Kevät tuntuu vielä toistaiseksi pyristelevän talven otteessa suht tiukasti. Sotkamosta viime syksynä kuskatut mansikat saavat vielä viikon pari odottaa pakastimessa. Vähän epäilyttää, mahtavatko ne edes itää. Sen verran kovanonnenmansikoita ovat olleet matkallaan pellolta idätyslaatikkoon.

Punainen paholainen

Olen maannut reippaan viikon verran keuhkoputkentulehduksessa, jota aluksi terveyskeskuslääkäri mainosti "ihan tavalliseksi hengenahdistukseksi". Onneksi kävin työterveyslääkärillä Mehiläisessä ja sain saman tien viikon sairaslomaa "näin alkuun", ulkonaliikkumiskiellon, liikkumatonta vuodelepoa ja antibioottikuurin, jota kuulemma jatketaan herkästi, jos on yhtään aihetta. Maattuani nyt viikon verran paikoillani tekemättä mitään pääsin vihdoin kodin ulkopuolelle jaloittelemaan ja ihmettelemään kevätaurinkoista maailmaa.

Olen käyttänyt pienissä osissa muinoin kesätöistä saamaani lahjakorttia, ja nyt oli taas se aika keväästä, kun lahjakortti olisi mennyt vanhaksi muutaman viikon päästä, joten oli pakko käydä ostamassa sillä jotain. Niinpä siis nokka kohti Veikon Konetta ja keittiöhärveleitä. Tällä kertaa mukaan tarttui punainen paholainen, OBH Nordican Chilli Stick Mixer -sauvasekoitin.

© OBH Nordica Chilli Stick Mixer

Täytyy sanoa, että yritin välttää viimeiseen asti OBH Nordican ostamista, koska muistin, miten ystäväni Tuna oli aikoinaan nauranut, että olen juuri sellainen ihminen, jonka kaikki kodinkoneet ovat sitten aikanaan varmasti punaista OBH Nordicaa. Testailtuani eri vaihtoehtoja käteen tämä tuntui kuitenkin kaikista mukavimmalta ja kevyimmältä. Nappi oli hyvä, varsi irrotettava ja metallinen, helposti pestävä. Eikä voi sanoa, etteikö pieni ja näppärä koko sekä kaunis muotoilukin olisi puhunut puolestaan. Monet muut olivat kauhean painavia ja hankalia käteen. Minulle tuli heti sellainen olo, että minun ei tarvitse suht pienenä naisena machoilla valtavalla sauvasekoittimella, jota jaksan hädin tuskin käyttää. Olkoonkin sitten millainen rimpula tahansa, se on kaunis eikä ollut alessa hinnallakaan pilattu, joten jos joskus täytyy ostaa uusi, en jää harmittelemaan.

Sain leikkiä 50-luvun pikkuvaimoa oikein sydämeni kyllyydestä katsellessani muitakin keittiöhärveleitä, ja pakko sanoa, että kai se keittiön kilpavarustaminen naisilla jossain määrin vastaa miesten tarvetta haalia kodinelektroniikkaa ja murisevia moottorihärveleitä. Sitä paitsi minä en koskaan saa autoa, joten voin nyt nimetä pienen perheeni uusimman tulokkaan Lamborghiniksi.

Kaunista kotia odotellessa

Aamulla heräsin sekä raskaisiin hengitysvaikeuksiin että täydelliseen lattiakriisiin. Hain tukea matto-valaisinasiantuntijaltani, joka onnekseni kunnon ystävän tavoin neuvoi minua luottamaan vaistooni ja rauhoitteli.

On vaikeaa olla nainen, koska mieli muuttuu koko ajan. Mikä eilen vielä oli selvä juttu, oli tänään kaikkea muuta. Niinpä valkoiset keittiökaapit saivat kaverikseen rosterikoneiden sijaan valkoiset koneet ja pähkinänvärisen laminaattitason. Koska Tammi Granite oli luonnossa todella kaukana kaakaonruskeasta / pehmeästä rusehtavanharmaasta. Todellisuudessa kyseinen parketti oli hyvin kylmäsävyinen tummanharmaa. Se ei kutsunut loikomaan. Muidenkin muutostyökustannusten laskiessa totesin, että rohkeasti vain pähkinäparketti tammen tilalle.

Tiivistetysti: Hyvin pelkistettyä linjaa, ei tehosteseiniä, sillä niitä voi maalata itse jälkikäteenkin. Keittiössä tasaiset, mattavalkoiset ovet kantikkaalla teräksenvärisellä vetimellä, välitilan laatoitus valkoinen Plaqueta 10x30cm vaakaan. Kylppärissä seinälaattoina korkeakiiltoinen, valkoinen Blanco Brillo 20x30cm vaakaan ja lattiassa matta, harmaa Sicily Grey 10x10cm. Komerot keittiökaappien tavoin tavallista mattavalkoista samanlaisella rivalla (itse haluaisin kyllä pähkinäiset komerot, mutta se olisi mennyt tässä vaiheessa niin vaikeaksi, että katsoin parhaaksi siirtää ovien vaihtamisen tuonnemmaksi). Siis melko ajatonta, tylsää ja yksinkertaista, mutta ennen kaikkea muunneltavaa.

Kylppärin ja saunan lattiassa Sicily Grey 10x10cm

Kaikki muukin siis meni hyvin, valinnat saatiin pakettiin ja asiakasvastaavan kanssa oli taas todella kiva jutella, vaikka puhuminen minulle olikin ajoittain hieman haasteellista. Kotiin tulin tyytyväisenä valintoihini ja levollisena, kaunista kotia odotellen. Sain kaikessa rauhassa kaivautua lepäämään loppupäiväksi vilttien alle.

Nyt myöhemmin illalla mieleeni heräsi muuan epäilys. Asiakasvastaavalla ei ollut näyttää minulle Upofloorin Pähkinä Selectiä. Hän näytti jonkin toisen toimittajan pähkinäparkettia, joka oli hieman tasaisempi ja sävyisämmän ruskea, ei noin eläväinen ja voimakas kuin Upofloorin. Minä ihastuin siihen. Toisaalta, kun tutkin parkettia Floor Designerilla, ei se näytä yhtään pöhkömmältä.

Upofloor Pähkinä Select 3-sauva.

Ei kai auta kuin yrittää olla jännittämättä, tuleeko sieltä jotain niinkin rauhallista ja kaunista kuin yllä vai kohtaanko oven avatessani jotain sellaista kuin alla. Kyseessä on sama parketti. Alemman kuvan alta linkistä pääsee Pähkinä Selectin tuotesivulle, jolla on kolme kuvaa, joissa kaikissa parketti on aivan erinäköinen ja eroaa selvästi myös yllä olevasta kuvasta, jossa se on kerrassaan upean kaunis ja seesteinen. Toivon kovasti, että parkettini olisi kuin ylemmässä kuvassa, koska se antaisi niin hyvin tilaa ja mahdollisuuksia myös erilaisille sisustusvaihtoehdoille.

Melko hurja viidakkomeininki, Upofloor Pähkinä Select 3-sauva

Jäätyäni istuskelemaan toimiston aulaan odottamaan sovittua kyytiä kuulin, kuinka muutaman naisen ryhmä tutki Tampereen karttaa englanniksi. Ilmeisesti Tamperetta esiteltiin englanninkieliselle naiselle, mitä hän sitten ikinä toimistolla toimittikaan. Ilokseni hän sattui kysymään "vihreästä alueesta rannalla" ja toiset kaksi naista esittelivät hänelle heti auliisti Härmälänrantaa, johon vieras ihastui selvästi. Kehui viehättäväksi ja kauniiksi. Näytti kuulemma todella hienolta ja miellyttävältä. Kyseli, näkeekö rannasta vastarannalle, ja ihasteli toisella rannalla näkyvää kaupunkisilhuettia ja tuumi, että kaupungin valot mahtavat näyttää kauniilta. Istuin siinä hiljaa itsekseni lukemassa Härmälänrannan esitteitä ja olin vilpittömän onnellinen, että minulla on pian asunto tuolta hauskalta alueelta, joka jotenkin sopii minulle ja luonteeseeni kuin nappi nenään.

Vihdoin materiaalivalintoja!

Ehdin jo tuudittautua siihen turvalliseen uskoon, ettei minun ehkä sittenkään tarvitsisi tehdä näitä vaikeita päätöksiä, mutta kuten tiesin, tulihan se aika vihdoin minunkin kohdalleni. Viime viikonloppuna katselin materiaalit kohdalleen ja ruksitin valintalärpäkettä. Ei se sitten ollutkaan niin kovin vaikeaa.

Keskiviikkona päädyin päivystyksen ja ensiavun kautta sairaslomalle, ja tapaaminen asiakasvastaavan kanssa on perjantaina. Onneksi voin kuulemma mennä sinne vähän kipeänäkin. Enkä minä onneksi ole enää niin kovin pahassa kunnossa flunssani kanssa, kun paha hengenahdistus saatiin kuriin.

Kuten osasinkin päätellä, en päätynyt kumpaankaan loppusuoran parketeista vaan siihen ensimmäiseen esittämääni vaihtoehtoon, Tammi Graniteen. Varsin harmaata, mutta kuitenkin minun silmääni vähemmän dominoivaa kuin Tammi Classic Brown ja levollisempaa kuin Pähkinä Select. Ja nyt, kun asiaa pohdin, alkoi se minua jälleen epäilyttää.

Ehkä raportoin sitten palaveeraamisen jälkeen, mihin lopulta päädyin. Tähän väliin kuitenkin iloinen löytö sipulikopasta keittiön puolelta. Muhkea sipuli oli takan muurin lämmössä alkanut pukata versoa. Nykyään sipuli saa asustaa mukavassa sillipurkkiyksiössään ikkunalla tervehtimässä aina vain kirkastuvia päiviä. Ainakin on sipulinversoa, jota laittaa joka ruokaan. Tämä urhoollinen sipuli ilahdutti minua suuresti versoillaan.

Kevään ensimmäisiä vihreitä versoja sipulikopassa.

Ai niin, ja ehtiväthän Skanskan kaikki Pirkanmaan rakennuskohteet olla lakossakin tässä tällä viikolla päivän verran luottamusmiehen kohtelun takia. Kaikkea jännää sattuu. Juu, ja yritinhän minä saada tänä keväänä ammattikoulusta rakennuspuolelta valmistuvaa veljeänikin hakemaan Skanskalle kesätöihin, jotta pääsisi rakentamaan rakkaalle siskolleen kotia. Ei jotenkin veikka oikein lämmennyt. Kumma juttu.