27. helmikuuta 2014

Oho, ei tuule enää!

Kaikkea sitä. Sain viimeinkin uuden, ehjän parvekkeenoven! Ovi käytiin vaihtamassa viikko sitten muutamien muistuttelujen jälkeen (parin vuoden aikana on ehtinyt muistutella kerran jos toisenkin). Ovessa oli halkeama, joka oli ilmeisesti syntynyt, kun ovea oli runtattu saranoilleen. Kun tätä ovea nyt irrotettiin karmeineen, listoineen kaikkineen, sai seinän maalipinta vähän kyytiä listoja irti revittäessä. Maanantaina uusia listoja laittamaan tullut mies sitä hieman ihmetteli, miten listat oli niin kovakouraisesti revitty irti, ja näppärästi peitti vauriot hieman leveämmällä listalla. Tässä vaiheessa ei oikeastaan jaksa enää kiinnostaa, kunhan sisään ei tuule ja ovi on ehjä, listat samoin.

Pari talveahan sitä sai odotella, mutta onneksi tämä talvi ei ollut paukkupakkasilla pilattu. Olohuoneessa ovat puhaltaneet siis vähän lempeämmän vilpoiset tuulet kuin edellisenä talvena. Lämpötilan suhteen minulla ei ole olut valitettavaa, mutta jatkuva veto on ollut vähän rassaavaa. Viihdytin itseäni testaamalla, vetääkö ovesta todella niin paljon kuin kuvittelin, ja asetin lämpötuikun lattialle oven eteen, vetäydyin itse kauemmas katselemaan, lepattaisiko liekki. Lepattihan se, vaakatasossa poispäin ovesta. Tästä eteenpäin on toivottavasti luvassa vedottomia talvia.

Vielä odottelen, että joku tulisi vaihtamaan keittiön ikkunan ulkopellit, joihin joku neropatti oli raaputtanut puhelinnumeron, kun ei ollut ollut paperia ulottuvilla, kun numero muistiin piti kirjoittaa.

10. heinäkuuta 2012

Suloinen kuin suklaamuffinssi

Jokainen muistaa varmaankin yläasteen kotitaloustunneilla leivotut lättänät muffinssit, jotka näyttivät enemmän säälittäviltä kekseiltä kuin herkullisilta muffinsseilta? No, vaikka ei muistaisikaan, niin minä muistan. Olivathan ne hyviä, mutta eivät mitään kaunottaria leivonnaisten joukossa. Vaikka yleisesti ottaen suhtaudun hyvin skeptisesti amerikkalaisiin leivonnaisiin ja ennen kaikkea valtoimenaan riehuvaan cup cake-maniaan, päädyin kokeilemaan löytämääni amerikkalaisten suklaamuffinssien reseptiä sairaslomallani.


Täydelliset suklaamuffinssit

100 g voita
2,5 dl sokeria
2 kpl munia
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100 g tummaa taloussuklaata
  1. Sekoita voi, sokeri, munat ja maito.Vatkaa vaahdoksi.
  2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää yhteiseen ämpäriin vähitellen.
  3. Rouhi suklaa ja lisää joukkoon.
  4. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
  5. Kuolaa ja herkuttele. 
Minulla ei ollut kaapissa tällä hetkellä leivontaan sopivaa kaakaojauhetta, mutta korvasin sen tavallisella kaakaojauheella ja heitin sekaan noin puolet Whittard of Chelsean Hot Chocolate Mint -minttukaakaojauhetta, jota olin saanut tuliaisiksi Lontoosta. Minttu mukavasti raikasti muuten varsin tämäkkää muffinssia.

Ainakin viralliselle koemaistajalle kelpasi, ja omakin masu on saanut osuutensa.

17. kesäkuuta 2012

Evakossa, osa 1

Aika outoa asua taas saman katon alla vanhempien kanssa. Ei niin yhtään omaa rauhaa, ja ruoka vain ilmestyy nenän alle. Todella kummallista. Viikonloppu nyt vielä menee, mutta pitemmän päälle voi alkaa pinnaa kiristää. Lisäksi työmatka monimutkaistui huomattavasti, sillä täältä korvesta ei todellakaan kulje busseja samoin kuin lentotukikohdan pysäkiltä. En tiedä, miten huomenna selviän töihin, kun en voikaan herätä seitsemältä ja vain kävellä pysäkille luottaen siihen, että kyllä siihen aina jokin bussi karauttaa muutaman minuutin sisään. Täältä kun pääsee pois vain pari kertaa tunnissa, parhaimmillaan.

Sain viimeinkin hankittua parvekekalusteet. Muuten parveke on vain teknisesti ottaen parveke; se ei ole sitä sanan syvemmässä merityksessä juuri ollenkaan. Ihan hyväkin, ettei ollut vielä ennen remonttia. Epäilen, että istutuksilleni olisi ainakin käynyt huonosti. Se olisi ollut minun tuuriani.


En ehtinyt asentaa pöydän lasilevyn alle vielä kunnon jarrupaloja silikonista, ja nyt vähän jänskättää, miten
mahtaa lasilevyn käydä, kun pöydälle lastattu kasa tempaistaan toisaalle. Lasilevy kun tuppasi liukumaan ihan yksinkertaista aamiaistakin kattaessa jonkin verran, jos ei ollut varovainen.

Valaisimen sijoittaminen parvekkeen betonilattialle ilman mitään sen kummempaa suojausta vähän ihmetytti. Luulisi, että karkealla betonilla valaisin voi naarmuuntua ja saada vähän kosteuttakin. Tämä kerättiin parempaan talteen ja tuotiin vanhemmille.


Muuten sainkin ihmetellä kylpyhuoneeseen jätettyjä valoja, jotka olivat palaneet siellä perjantai-iltapäivästä asti. Samoin makuuhuoneen tuuletusikkuna oli jätetty auki, ja onneksi suljin sen, sillä suunnatessani takaisin evakkoon alkoi sataa oikein kunnolla ja koko loppupäivän onkin vain satanut iloisesti. Myös keittiön ikkuna oli jätetty auki, mutta koska se aukeaa parvekkeelle, ei sillä ole niin väliä sateen kannalta. Ilmeisesti kämpässä on ollut melko kuuma, kun ikkunat on tarvinnut avata. Ihan fiksuakin, sillä lämpiminä päivinä länteen antava asunto kyllä lämpiää ihan kiitettävästi, ja jos luukussani touhuaa parikin äijää remonttitamineissa, niin kyllä siellä kuuma tulee.

Kävin taas kuolaamassa Bauhausissa ihania liuskekivijäljitelmäkukkaruukkuja. Tällä kertaa mukaan tarttui kuitenkin vain kasa lautoja parvekkeen lattiaa varten. Vaikka betonia kuinka pidettäisiin puutarhan trendimateriaalina, niin minä en siitä paljaan jalan alla pidä. Hipelöityä tuli myös tyynyjä ja sen sellaista mukavaa pehmeää. Jotenkin alan hiljalleen uskoa, että ehkä minä vielä pääsen tänä kesänä parvekkeelleni. Onneksi olen enemmän tunnelmallisia syysihmisiä myös parveke-elämän suhteen. Vaikka kyllä kesäisen aamiaisen nauttiminen parvekkeella vain oli poikaa tällä viikolla, kun kerrankin tuli herättyä ajoissa työaamuna viime minuutin sijaan.

Mitään remonttiin tulee, niin tällä hetkellä aika-arvioni on 2-3 viikkoa. Hei hei siis juhannusjuhlille.

15. kesäkuuta 2012

Mie oon evakko, mie en tiiä mittään

Ehdinkin asua kodissani melkein puoli vuotta. Jäi kolmea päivää vajaaksi sekin saavutus. Tänään aamulla heräsin aikaisin ja aloin pakata tavaroitani evakkoa varten. Kaikki välttämättömin laukkuihin, työpöytä tyhjäksi, tärkeimmät laatikot lukkoon, matot rullalle, työtasot ja keittiön pöytä tyhjiksi, kylpyhuoneessa kaikki piiloon kaappiin... Ja niin edelleen. Tänään alkoi viimeinkin remontti. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan sen olisi pitänyt olla jo toukokuun alkupuolella valmiskin. Nyt on kesäkuun puoliväli. No, mitäs siitä, tähän on jo totuttu. Viimeiset viikot olen vain yrittänyt pitää jääkaapin mahdollisimman tyhjänä, ettei sinne jäisi mitään pilaantumaan remontin ajaksi.

Mitään varsinaista arviota remontin kestosta ei annettu: katsellaan sitten ensimmäisen päivän jälkeen. Veikkaan paria viikkoa. Jotain tapahtuu kuitenkin ja tulee viivytyksiä. 

Haaveilen, että nyt remontin jälkeen kaikki olisi vihdoinkin reilassa ja että saisin lopultakin asua kodissani rauhassa. Viimeinkin laittaa hyllyjä, tauluja ja kellon seinille ja loputkin verhot ikkunoihin. Onneksi en laittanut vielä mitään seinille, koska olohuoneen väliseinä revitään auki sähköjen takia.

Parvekkeelle pääsen remontin jälkeen rakentamaan pientä kesäkeidastani, vaikka istutuskausi onkin jo auttamattomasti ohi. Täytyy tyytyä siihen, mitä kaupoista valmiina saa tai pyytää kauniisti mummun ikkunalaudan taimitarhalta. Ensi keväänä minä sitten saan itse touhuta ja toteuttaa suunnittelemani operaatio "Kesäpesän".

2. huhtikuuta 2012

Sämpylöitä lumimyrskyä karkottamaan

Normaalisti noin vartin bussimatka töistä kotiin venähti tänään 45 minuutiksi. Lunta tuli pyörteittäin vaakatasossa, ja kaiken valkoisuuden keskellä hukkasin suunnat täysin. Päädyin seisomaan väärälle bussipysäkille, kun en nähnyt yhtikäs mitään vuotavia silmiä siristellessäni. Onneksi tätini sattui kulkemaan ohi, ja seurasin häntä oikealle pysäkille.

Hatanpään valtatie oli aivan tukossa. Bussi mateli eteenpäin, mutta minusta siinä oli jotain aika tunnelmallista olla jumissa bussissa keskellä keväistä lumimyräkkää. Harmikseni jouduin vain jatkuvasti pyyhkimään silmiäni, jotka olivat alkaneet lumipyryn takia vuotaa ja kirvellä voimakkaasti. Kun lopulta pääsin kotipysäkille, lyllersin nilkkoja myöten lumessa kahlaten sisälle. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä ajorata kulki, missä kävelytie, mutta ainakaan en jäänyt auton alle, vaikka lumi vaimensikin hitaasti liikkuvien autojen äänet. Oli myös vähän arpapeliä löytää oikeaan rappuun, mutta kai sitä aina kotiinsa osaa taapertaa.

Koska olin varpaita myöten aivan jäässä, nyt uunissa paistuu liuta pulleita sämpylöitä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen upottamaan hampaani lämpöiseen sämpylään.

Sämpylät

5 dl maitoa (kauramaitoa)
2 ps kuivahiivaa (11g/pussi)
1 tl suolaa
2 rkl sokeria (tai hunajaa)
10-12 dl jauhoja (sekaan mm. ruis- ja kaurahiutaleita)
50 g pehmeää voita

  1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen. 
  2. Lisää sokeri ja suola. Heitä sekaan suurin osa jauhoista, vaivaa muhkeaksi. 
  3. Lisää pehmeä voi ja sopivasti jauhoja, vaivaa sekaisin.
  4. Jätä taikina kuumaan vesihauteeseen kohoamaan liinan alle puoleksi tunniksi. Leivo sämpylöiksi.
  5. Paista uunissa 10-15 minuuttia 225 asteessa.
Tällä kertaa heitin sekaan myös ripauksen inkivääriä. Hunajan valitettavasti muistin vasta lisättyäni jo sokerin, joten joulutorilta ostamani inkiväärihunaja saa nyt odottaa seuraavaan kertaan.