14. lokakuuta 2010

Härkää sarvista

Koska sähkö-, putki- ja seinämuutostöiden marraskuinen deadline sai aikaan vain kasvavan ahdistuksen ja kun soppaan heitettiin murheenkryynikeittiö tuskastuneisuutta korostamaan, päätin ottaa härkää sarvista. Huomenna olisi töiden jälkeen tarkoitus suunnata kohti keittiöliikkeitä ja katsastaa hieman, miten toteutetaan pieni mutta näppärä keittiö. Joskin keittiöni ei liene kerrostalokeittiöksi pieni 10,5 neliöllään, mutta omakotitalon suuressa keittiössä touhuamaan tottuneelle ajatus tuntuu vieraalta. Miten mahduttaa keittiö 10,5 neliöön?

Keittiössä arvostan ennen kaikkea yhtenäistä työtasoa ja hyvää kaappitilaa, mutta myös keveyttä ja tunnelmallisuutta. Selkeyttä, ennen kaikkea. Ajattelin lisätä keittiööni yhtenäistä työtilaa siirtämällä lieden kulmittain nurkkaan. Olen kotona tottunut tällaiseen ratkaisuun ja olen kokenut sen hyväksi. Näin saisin sen suuremmitta huolitta säilytettyä myös pakastinvarauksen, jonka tilalle tulee korkea 60-senttinen kaappi eli sitä kaivattua kaappitilaa.

Törmäsin joskus asuntoa etsiessäni aivan ihanaan keittiöön pienessä keskusta-asunnossa. Tuo asunto lienisi nyt minun, jos sen pesutiloihin olisi saanut mahtumaan pyykinpesukoneen, mikä kuitenkin oli täysin mahdotonta. Olen kyllä hyvin tyytyväinen, etten siihen asuntoon langennut, mutta toisaalta minulla olisi unelmieni Aurinkoista maalaiselämää Provencessa -keittiö. Olin tallentanut siitä kuviakin, mutta ilmeisesti olen tuhonnut kaikkia aikaisempia asuntohaaveitani käsitelleet tiedostot, kun Tukikohta astui kuvioihin. Joka tapauksessa keittiön tunnelma oli kuin Provencen auringon alta. Saatoin kuvitella, miten keittiön ikkuna antaisi suoraan auringossa kylpeville viiniviljelmille. Seinä oli maalattu auringonkeltaiseksi eikä yläkaappeja ollut juuri lainkaan. Ne oli korvattu suklaanruskeilla avohyllyillä, joilla kasvoi purkeissaan vihertäviä yrttejä ja viherkasveja. Kaunis, rosterinen liesituuletin veti huomion puoleensa. Kaikki oli jotenkin viehättävän huoletonta mutta silti hillittyä ja leikittelevää. Tuossa keittiössä olisin mielelläni juonut aamukahvini. Tällaista kokonaisuutta en kuitenkaan uskalla omaan Tukikohtaani toteuttaa, kun kyse on kuitenkin avokeittiöstä. En tahdo pannuja ja kapustoja näkyville roikkumaan tai liian hallitsevia värejä dominoimaan myös olohuonetta. Ja kun kaappitilaa on muutenkin asunnossa rajoitetusti, en lähde sitä tieten tahtoen tuhoamaan vain siksi, että voisin kokeilla jotain "jännää" sisustusratkaisua.

En pyydä mahdottomia. Vain toimivan, kauniin, näppärän ja persoonallisen keittiön kotini sydämeksi.

Ei kommentteja: