Neljäkymmentä minuuttia eksyksissä keskellä kiemurtelevia katuja ja puutaloja, jatkuvasti voimakkaammin tykyttävä paniikki ja lähemmäs kokouksen alkua tikittävä kello. Tampellan esplanadihan oli aivan naurettavan kävelymatkan päässä! Minä onnistuin kääntymään risteyksestä väärälle kadulle, ja loppujen lopuksi oli hyvä, että osasin edes suunnistaa takaisin tuomiokirkolle.
Kun vihdoin selvisin kokouspaikalle ja seisoin Willa Violan oven takana, rauhoituin ja valmistauduin kohtaamaan ihan mitä tahansa. Tai niinhän minä luulin. Avasin oven ja luulin päätyneeni väärään paikkaan tai olevani todella pahasti ajoissa, kun Viola-kodin asukkaat vielä olivat iltapäiväkahvillaan. Ei, minun oli pakko olla oikeassa paikassa. Niinpä istuuduin pöydän ääreen ja kaivoin muistiinpanovälineeni esiin.
Hiljalleen paikalle alkoi valua lisää reippaasti keski-iän ylittäneitä pariskuntia, harmaatukkia ja niin ihailtavan kohteliaita toisiaan kohtaan. Olin vilpittömän iloinen, kun vanha herra tarjosi rouvalleen tuolia, ennen kuin istuutui itse rouvansa viereen. Lopulta paikalle päätyi myös keski-ikäisiä sekä muutama hieman nuorempi pariskunta. Lisäkseni muita yksittäisiä nuoria oli yksi noin kolmekymppinen nuorukainen ja juuri kahdeksantoista vuotta täyttänyt tyttö ilmeisesti äitinsä kanssa.
Kuten välittäjä olikin maininnut, yhtiöömme muuttaa melko sekalainen seurakunta, joka on kuitenkin painottunut vanhemman väen puolelle. Nuoriakin pariskuntia on melko paljon. Taidan siis nuorena yksineläjänä edustaa vähemmistöä. Kokouksen alkusanoissa kerrottiin osakkeenostajien keski-iäksi 46 vuotta. Olen toisaalta hyvin helpottunut siitä, etten joudu katselemaan ja ennen kaikkea kuuntelemaan villejä opiskelijabileitä joka viikonloppu.
Kokouksen läsnäolijoita listatessa korville kimposi työkaverini nimi. Ehdin jo sätkähtää. Ei sillä, mukavasta työkaverista oli kyse, mutta se tuli vain niin puun takaa. Kun tänään töissä kyselin, en saakaan työkaveristani naapuria, ainakaan nykyisen tiedon mukaan.
Kokouksessa olivat puhumassa muun muassa asiakasvastaava, vastaava mestari ja projektipäällikkö. Käsiteltävänä oli lähinnä kohteen rakennusaikaisen hallinnon esittely ja kohteen valvonnasta päättäminen. Kokous itsessään oli lakimääräinen, sillä asuntokauppalain 2 luvun 20 §:ssä sanotaan seuraavaa:
"20§ Osakkeenostajien kokous
Osakeyhtiön hallituksen on kutsuttava koolle osakkeenostajien kokous viivytyksettä sen jälkeen, kun vähintään yhdestä neljäsosasta yhtiön asuinhuoneistoja on tehty luovutussopimukset."
Asunnoista olikin myyty jo 53/72.
Kokouksen esityslista oli melko peruskauraa, ei mitään mullistavaa. Odotin vain innolla esityslistan loppupuolella olevaa kohtaa, jossa käsiteltäisiin Härmälänrannan alueen rakentamisesta ja kehittymisestä. Sitä ennen ehti kuitenkin sattua ja tapahtua yhtä sun toista.
Ensinnäkin oli havaittavissa, miten porukka alkoi muotoutua. Oli niitä, jotka nousivat vahvasti esiin. Niitä, joita ärsytti toisten mesoaminen. Oli sovittelijoita ja sivustaseuraajia. Niitä, joita ei oikeastaan kiinnostanut. Oli "asiantuntijoita" ja päällepäsmäreitä. Niitä, jotka ohjasivat keskustelun taas takaisin asiaan. Syyttelijöitä ja puolustelijoita. Ja vain niitä uteliaita, jotka olivat ilmaantuneet paikalle nähdäkseen tulevat naapurinsa. Kuulostaa siis varsin värikkäältä mutta tavanomaiselta kerrostaloyhteisöltä, uskaltaisin väittää.
Aluksi esiin nousi ihan hyviä, asiallisia kysymyksiä ja kommentteja. En ollut tullut itse edes ajatelleeksi, että vanhan tehdasalueen maaperä saattaisi olla saastunutta, mitä se tietenkin hyvin suurella todennäköisyydellä on. Meille kuitenkin kerrottiin, että maa oli ostettu puhdistettuna ja että Ympäristökeskus oli ensin hyväksynyt puhdistussuunnitelman ja myöhemmin vielä puhdistuksenkin. Meidän tontillamme ei edes alkujaan ollutkaan saastunutta maata, koska se ei ole ollut varsinaisessa teollisuuskäytössä vaan palveli tavallisena parkkipaikkana.
Myös radon-kartoituksista oli puhetta. Mittaukset suoritetaan talviaikaan, kun talo on valmis. Joka tapauksessa alapohjaan asennetaan radon-putkistot.
Maaperän suomaiseen pehmeyteenkin tahdottiin rakennuttajan kanta. Kyllä, paalutukset on hoidettu asianmukaisesti eikä painumisongelmia pitäisi päästä syntymään. Lisäksi alapohjat ovat kantavia ja tukeutuvat paaluihin.
Sitten edettiinkin jo heikommille jäille. Eräs herra heitti ilmoille hyvän kysymyksen Skanskan laatusertifikaatista ja siitä, miten se näkyy käytännössä. Opintojeni puolesta olin liekeissä: upea kysymys! Kun kysyjä ei kuitenkaan tyytynyt nuoren projektipäällikön vastaukseen vaan aloitti pitkäjänteisen hiillostamisen, sympatiani siirtyivät oitis projektipäällikön virkaa toimittavan nuoren miehen puolelle. Kaivelluiksi joutuivat niin riskianalyysit, laatujärjestelmät, laadunvalvonta ja se surullisenkuuluisa sertifikaatti, josta kaikki sai alkunsa. Miestä oli ilmeisen mahdoton tyydyttää, koska hänellä oli nykyisestä asunnostaan niin huonoja kokemuksia.
"Olen nyt 10 vuotta asunut Skanskan rakennuttamassa talossa, jossa kaikki riskit toteutuivat eikä niitä ole vieläkään korjattu!" Koko jankkaaminen tuntui minusta turhalta ja asiattomalta, ennen kaikkea väärään henkilöön kohdistetulta ja meidän muiden osakkaiden aikaa tuhlaavalta oman turhautumisen purkamiselta.
Tässä vaiheessa itselleni heräsi ajatus: eikö ostopäätöksen tekeminen ole samalla myös osoitus luottamuksesta rakennuttajaa kohtaan? Vain hetken matkan päähän Härmälänrannasta on toinen rakennuttaja rakentamassa hieman vastaavaa asuinaluetta. Jos kerran Skanska ei ole luotettava ja osaava rakennuttaja, miksi tämä mies kuitenkin osti seuraavankin asuntonsa samalta rakennuttajalta? Jaloillaan voi äänestää. Jos ei vallan kumouksellisia tuloksia aikaiseksi saa, niin ainakin oma mieli kevenee, kun vaihtaa parempaan.
Laadusta käyty keskustelu huipentui osakkaiden rakennustyön valvojan valitsemiseen. Tai siis keskusteluun, pitäisikö moista valita ja onko se yleensäkään tarpeen. Asuntokauppalaissa sanotaan:
"2 luku 22 §: Rakennustyön tarkkailija
Osakkeenostajilla on 20 §:ssä tarkoitetussa kokouksessa oikeus valita rakennustyön tarkkailija, jonka tehtävänä on seurata, että yhtiön rakennus valmistuu rakentamista koskevan sopimuksen mukaisesti. Tarkkailijan toimikausi kestää rakentamisvaiheen loppuun, ja hänen palkkiostaan sekä muista hänen työstään aiheutuvista kuluista vastaa osakeyhtiö, jonka menoihin nämä kulut saadaan lisätä taloussuunnitelmasta riippumatta.
Tarkkailijalla on oltava tehtävän edellyttämä ammattipätevyys eikä hän saa olla riippuvuussuhteessa rakennustyön suorittajaan tai perustajaosakkaaseen. Tarkkailijalla on oikeus saada osakeyhtiöltä ja perustajaosakkaalta sellaiset tiedot, jotka tarvitaan työn edistymisen seuraamiseksi, sekä päästä rakennuskohteeseen."
Äänekäs herra ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Kannatusta hän sai herralta, joka oli osoittanut ritarillisuuden yhä elävän keskuudessamme tarjoamalla rouvalleen tuolia, mutta joka oli kokouksen edetessä osoittautunut myös hyvin päteväksi kaikkeen.
"Olen 39 vuotta tehnyt putkitöitä ja aina olen työni tehnyt niin hyvin, ettei ole tarvinnut jälkeenpäin korjailla. Siksi minä kyttään muidenkin työt!" Taas väännettiin kättä. Ja tulihan sieltä se "vaadin äänestystä, valitaanko vai ei!", mikä olisi sitten parhaimmillaan päätynyt äänestykseen, valitaanko ainoa ehdolle asettunut henkilö toimeen vai ei. Äänestetään, äänestetäänkö äänestämisestä. Loputon ketju, jossa kukaan ei voita mitään. Koska ehdokkaalla ei loppujen lopuksi ollut lain vaatimaa ammatillista pätevyyttä, ei häntä valittu, vaikka hän sanoikin omaavansa "kokemusta". Tosiasiassa päätökseen taisivat enemmän vaikuttaa osakkaiden kireät kukkaronnyörit: tuntemattomalla ihmiselle ei tahdota maksaa esimerkiksi matkakuluja.
Ihme kyllä, osakkaiden lakiin kirjattu oikeus valita tilintarkastaja ohitettiin olkainkohautuksella ja toteamuksella: "Se ei liene tarpeellista." En tahdo päätäni vadille, mutta joskus minä vielä kajoan yhtiön tilikirjoihin...
Laatukysymyksen ja rakennustyön valvojan lisäksi oli kolmaskin aihe, joka nostatti intohimoja: takat. Eräs rouva esitti ääneen epäilynsä, että asuntoon tuskin on mahdollista saada takkaa. Projektipäällikkö vastasi kieltävästi, mikä tarkoitti, että äkkiähän kaikkein kiivaimpien oli ihan pakko saada takka. Miksei se onnistu? Miksi ihmiseltä evätään oikeus tällaiseen perustarpeeseen kuin takkaan? Onhan 1800-luvullakin rakennettu viisikerroksisia taloja, joissa on ollut joka huoneessa takka! Miksi nykyään ei muka osata rakentaa sellaisia taloja?
"Tuhat vuotta sitten rakennettiin homehtumattomia taloja ja nykyään sellaisia, jotka homehtuvat." Vaikka en rakennustekniikasta mitään tiedäkään, uskallan epäillä, että 1800-luvulla ei ollut esimerkiksi ilmastointijärjestelmiä, jotka olisivat sotkeneet hormin vedon, ja tuskinpa 1800-luvulla oltiin niin tarkkoja siitä, pääseekö sisäilmaan hieman nokea tai muita hiukkasia, joista nykyään nostettaisiin heti melkoinen äläkkä. Karu fakta vain on se, että 1800-luvulla lämmitettiin puilla ja se oli ainoa vaihtoehto eikä sitä napistu, jos valkoinen design-sohva tummui. Päinvastoin kuin nykyään. Takankin pitäisi olla steriili, sen pitäisi itse huoltaa ja siivota itsensä ja jälkensä, se pitäisi saada säilöttyä kaappiin ja otettua sieltä aina tarpeen tullen esiin. Ja hei, se on kerrostalo! Ei, valitettavasti parvekkeelle ei ole mahdollista rakentaa täysimittaista ulkoilma-allasta uimaratoineen.
Kokous oli minulle elämys, sillä en ole koskaan ennen istunut taloyhtiön kokouksessa. Voisi sanoa, että se oli juuri sellaista kuin kuvittelinkin sen olevan. Silti vähän kauhulla odotan hallinnon siirtämistä rakennusaikaiselta hallitukselta meille osakkeenomistajille.
Kokouksen herkullisinta antia olivat ehdottomasti pienet tiedonmuruset, joita meille tiputeltiin pitkin puolitoistatuntista. Aikataulullisia seikkoja päivitinkin jo
Aikatauluun. Pieni listaus kuitenkin vielä:
- Eilen ennen kokousta oli laskettu ensimmäiset sokkelielementit.
- Marraskuun ensimmäisellä viikolla olisi tarkoitus nousta ensimmäisen kerroksen seinien.
- Harjakaisia vietetään vapun tienoilla. Silloin ollaan taas porukalla koossa.
- Asiakasvastaavan kontaktisoittelut ovat vielä kesken organisaatiomuutoksen ja vastaavavaihdoksen vuoksi. Asia, jota kiireisimmät eivät ymmärtäneet. C-rappu soitettu läpi, D vielä kesken.
- Rakennusjärjestys: C, D ja sitten A+B yhtä aikaa.
- Kiertokäyntejä luvassa kaksi kappaletta: runkovaiheen ja sisävaiheen jälkeen. Työmaaturvallisuuden vuoksi projektipäällikkö joutui toppuuttelemaan innokkaimpia toteamalla tiukasti: "Sinne ei ole kenelläkään mitään asiaa. Sinne ei tulla kuin bingoon!" Innokkaat, jo harmaantuneet sedät ja tädit vaikenivat saman tien.
- Muuttokirje kolahtaa postiin n. 5 viikkoa ennen kohteen valmistumista. Tuhti infopaketti muuttoon ja hallintoon liittyvistä asioista.
- Asukastarkastus huoneistoissa suoritetaan 2-4 viikkoa ennen muuttoa. Tuolloin pääsee snuuvaamaan nurkkansa läpi ja listaamaan naarmut, kolhut ja katastrofit.
- Aikataulutuksessa on huomioitu suomalaisten "Jouluksi kotiin" -mentaliteetti. Pitäisi siis päästä muuttamaan ennen joulua 2011.
