Kaikkea sitä. Sain viimeinkin uuden, ehjän parvekkeenoven! Ovi käytiin vaihtamassa viikko sitten muutamien muistuttelujen jälkeen (parin vuoden aikana on ehtinyt muistutella kerran jos toisenkin). Ovessa oli halkeama, joka oli ilmeisesti syntynyt, kun ovea oli runtattu saranoilleen. Kun tätä ovea nyt irrotettiin karmeineen, listoineen kaikkineen, sai seinän maalipinta vähän kyytiä listoja irti revittäessä. Maanantaina uusia listoja laittamaan tullut mies sitä hieman ihmetteli, miten listat oli niin kovakouraisesti revitty irti, ja näppärästi peitti vauriot hieman leveämmällä listalla. Tässä vaiheessa ei oikeastaan jaksa enää kiinnostaa, kunhan sisään ei tuule ja ovi on ehjä, listat samoin.
Pari talveahan sitä sai odotella, mutta onneksi tämä talvi ei ollut paukkupakkasilla pilattu. Olohuoneessa ovat puhaltaneet siis vähän lempeämmän vilpoiset tuulet kuin edellisenä talvena. Lämpötilan suhteen minulla ei ole olut valitettavaa, mutta jatkuva veto on ollut vähän rassaavaa. Viihdytin itseäni testaamalla, vetääkö ovesta todella niin paljon kuin kuvittelin, ja asetin lämpötuikun lattialle oven eteen, vetäydyin itse kauemmas katselemaan, lepattaisiko liekki. Lepattihan se, vaakatasossa poispäin ovesta. Tästä eteenpäin on toivottavasti luvassa vedottomia talvia.
Vielä odottelen, että joku tulisi vaihtamaan keittiön ikkunan ulkopellit, joihin joku neropatti oli raaputtanut puhelinnumeron, kun ei ollut ollut paperia ulottuvilla, kun numero muistiin piti kirjoittaa.
