Heräsin viime yönä puoli viiden paikkeilla nähtyäni unta verhotangoista. Herätessäni tajusin, etten tahtonut ostamiani yksinkertaisia, tavallisia verhotankoja, vaikka ne kauniit olivatkin. En saisi niihin millään ripustettua paneeliverhoja. Niinpä tänään töiden jälkeen suuntana oli Prisma. Palautin eilen ostamani tangot ja ostin paneeliverhotangot tilalle. Loppujen lopuksi tämä päätös kannatti myös taloudellisesti: verhotangot tulivat nyt kokonaisuudessaan halvemmaksi, vaikka sain ensimmäisistä 15 % asiakasomistaja-alennuksen. Säästin ainakin 15 euroa, sain paremmat verhotangot ja unirauhan. Ei lainkaan hullumpaa. Hieman kyllä nolotti, kun vielä eilen illalla olin niin varma, että halusin juuri ne tangot, jotka ostin. No, onneksi tämä herääminen sattui nyt heti eikä vasta viidestoista päivä.
Yllätyksekseni tänään illalla puhelimeni soi. Minulle sängyn myynyt myyjä soitti minulle Sotkasta ja pahoitteli, ettei ollut viime viikolla soittanut, kuten oli luvannut. Lapset olivat olleet kipeänä ja hän lasten kanssa kotona. Kiitteli vielä, että olin käynyt jo tekemässä tilauksen, ja sanoi vain soittaneensa varmistaakseen, ettei minulle jäänyt paha mieli, kun oli luvattu soittaa ja sitten ei soitettukaan. Äh, eihän minulle jäänyt. Sain niin hyvää palvelua ja käydessäni sänkyä tilaamassa minulle kerrottiin jo lasten sairastumisesta. Ihan ymmärrettäväähän se on. Heh, oli hauska myyjä. Taidan mennä Sotkaan uudestaankin. Jäin vähän hiniöimään yhtä rahia...
Perjantaina olisi sitten edessä asunnon ennakkotarkastus. Silloin pitäisi sitten olla skarppina kyyläämässä kaikki nurkat, nippelit ja namiskuukkelit läpi, jotta kaikki on varmasti tehty sovitun mukaan, oikein ja huolella. Taidan ottaa kameran tuolloin mukaan ihan jo dokumentaatiomielessäkin. Heti aamusta ennen toimistolle suorimista siis kotona käymään.
Kyllä sitä tavallaan jo toivoisi, että olisi avaimet kädessä, jotta pääsisi kantamaan romppeitaan edes säilytykseen uuteen kämppään. Rauhoittaisi jotenkin kummasti mieltä, kun ei tarvitsisi kasata tavaroitaan paikkaan X, jotta voi pakata tavaransa laatikkoon B, joka säilötään paikkaan Y ja kuljetetaan päivänä D paikasta Y paikkaan Z, josta sen sisältö puretaan hyllyille F, G ja H. Nytkin olisin vain voinut viedä verhotangot ja vedenkeittimen asunnolle, iskeä tangot seinään ja keittimen kaappiin. Onko muutossa mitään hyötyä logistiikan opinnoista? Toisaalta, miksi vaivautua, kun jo lukion fysiikassa opetetaan kaiken materian ja energian pyrkivän mahdollisimman suureen ja tasaiseen kaaokseen?
21. marraskuuta 2011
20. marraskuuta 2011
Pesänrakennuspuuhia
Vielä vähän puolikuntoinen viikonloppu kuluikin opinnäytetyön aiheanalyysin ja pesänrakennuksen merkeissä. Keuhkoputkentulehdus on melkein selätetty. Loppuviikon jouduin olemaan sairaslomalla, ja onneksi tajusin totella lääkäriä: kyllä olo sellainen välillä olikin, että ei tehnyt mieli kuin maata hiljaa paikallaan ja toivoa, että ei tarvitsisi hengittää. Opinnäytetyön aiheanalyysi on palautettu kaikesta tuskastelusta huolimatta, ja kohta pitäisi kaivaa opinnäytetyön toimeksiantosopimus esiin koulun intrasta ja kiikuttaa se allekirjoitettavaksi. Markkinoinnin suunnittelemisen ja johtamisen kehittämistehtäväkin pitäisi ottaa työn alle.
Kotiväen vapaa viikonloppu kuitenkin ajoi auttamattakin pesänrakennuspuuhiin, kun oli auto ja kuski käytettävissä. Lauantaina tyhjensin tiliäni Veikon Koneeseen imurin ja pyykinpesukoneen muodossa. Imuria pääsinkin kotona heti testaamaan, ja Punainen paholainen on oikein ärhäkän säpsäkkä vehje ollakseen niin pieni pallero. Huomasin tosin myös, että vaihtosuulakkeita ei oltu pakattu imurini mukaan, joten täytynee soitella niiden perään ensi viikolla.
Samalla lauantaisella reissulla kävin tilaamassa ja maksamassa pois uuden sänkyni. Vanha onkin jo, no, tosi vanha. Muistan, kun sain tuon sänkyni joskus ala-asteikäisenä ja ensimmäinen ajatukseni oli testata sängyn jouset. Hyvinhän siinä pomppi, mutta pohjasta katkesi lauta. Yhtään yötä en ehjässä sängyssä ehtinyt nukkua, mutta hyvin se on palvellut ainakin sen kymmenen vuotta. Hyvältä tuntui uusi runkopatjasänkynikin, ja innolla odotan, että pääsen siinä ensimmäisen yöni nukkumaan. Sain Sotkassa vielä niin hyvää palvelua ja loistavan tarjouksenkin, että ilolla sängyn sieltä ostin.
Tänään piti ihan pikaisesti vain pyörähtää Ikeassa ostamassa verhotangot. Eihän se nyt ihan niin mennyt. Ikeassa ei sopivia tankoja ollut, mutta tulin ostaneeksi hyllymuovia ja Lämplig-kattilaritilän. Eipä tarvitse kuumaa kattilaa laminaattitasolle laskea. Ruokapöytään, joka ehkä joskus jostain löytyy, odottelen joululahjaksi jotain vähän nätimpää alustaa kuumille astioille. Näin minulle on vihjattu, mutta minähän en asiasta tiedä yhtään mitään...
Verhotankoja metsästettiin Ikean jälkeen Bauhausista, josta nätit tangot löytyivätkin - suolaisella hinnalla. Onneksi velipoika oli ollut auttamassa tätiä remontissa ja muisti, että kun tädin kämppään oltiin tankoja etsitty, samanlaisia oli näkynyt myös Prismassa. Joten Prismaan siis! Prismassa sattui olemaan vielä asiakasomistajapäivät, joten 15 %:n alennus ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Prisman valotaulussa loisti iloisesti sulkemisaikana kello 18, kun viittä vaille syöksyimme kauppaan sulkemiskuulutusten jo raikuessa. Löysimme verhotangot hetken etsimisen jälkeen ja etsimääni malliakin oli. Yksi liian vähän. Lapoimme tarvitsemamme tangot hyllystä ja sitten suoraan kassalle. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme kysyneet myyjältä, onko tankoja mahdollisesti varastossa. No, totta kai jonottaessamme asiakaspalvelusta kuulutettiin, että edellinen kuulutus oli virheellinen ja että kauppa on auki yhdeksään asti. Valitettavasti osa ostoksistani oli jo ehditty lyödä kassaan, joten jatkoin sitten autolle ostoksineni. Saatuani ostokset autoon päätimme kuitenkin vielä käydä kysymässä, josko yksi pitkä tanko vielä löytyisi varastosta.
Ei löytynyt, mutta sen sijaan löysin OBH Nordican Chilli -vedenkeittimen, ja äiti ja mummu ostivat minulle kahvinkeittimen "salaa" joululahjaksi, jotta saavat vieraisille poiketessaan kahvia. Itsehän en kahvia juo, eikä kovin moni kavereistanikaan ole kahviaddikti. Sanoinkin äidille, että saa tuoda omat kahvinsa ja suodatinpussinsa, jos aikoo myrkkyjään keittiössäni keitellä. Minulle riittää, että töissä saan huolehtia pienen nörttiarmeijan kofeiinihuollosta aina palaverien yhteydessä.
Että sellainen viikonloppu. Ehdin minä pyörähtää kaiken tämän hulinan keskellä kaakaolla kahden ystävättäreni kanssa, ja varsinainen kulttuuritätien kälätyskerho siitä muotoutuikin. Oli oikein rattoisaa. Joskin sain viehkosti hymyillä kaverilleni, jos hän maksaisi kaakaoni pullineen, sillä olin aikaisemmin päivällä jo käyttänyt eurolleen pankkikorttini ostorajan imuri-, pesukone- ja sänkyostoksilla ja tajusin tämän tietenkin ollessani tiskillä maksamassa herkkujani. Onneksi on kultaisia ystäviä.
Nyt eteisen nurkassa odottaakin jo ihan kiitettävä kasa tavaraa lähtökuopissaan muuttopäivää odotellen.
Kotiväen vapaa viikonloppu kuitenkin ajoi auttamattakin pesänrakennuspuuhiin, kun oli auto ja kuski käytettävissä. Lauantaina tyhjensin tiliäni Veikon Koneeseen imurin ja pyykinpesukoneen muodossa. Imuria pääsinkin kotona heti testaamaan, ja Punainen paholainen on oikein ärhäkän säpsäkkä vehje ollakseen niin pieni pallero. Huomasin tosin myös, että vaihtosuulakkeita ei oltu pakattu imurini mukaan, joten täytynee soitella niiden perään ensi viikolla.
Samalla lauantaisella reissulla kävin tilaamassa ja maksamassa pois uuden sänkyni. Vanha onkin jo, no, tosi vanha. Muistan, kun sain tuon sänkyni joskus ala-asteikäisenä ja ensimmäinen ajatukseni oli testata sängyn jouset. Hyvinhän siinä pomppi, mutta pohjasta katkesi lauta. Yhtään yötä en ehjässä sängyssä ehtinyt nukkua, mutta hyvin se on palvellut ainakin sen kymmenen vuotta. Hyvältä tuntui uusi runkopatjasänkynikin, ja innolla odotan, että pääsen siinä ensimmäisen yöni nukkumaan. Sain Sotkassa vielä niin hyvää palvelua ja loistavan tarjouksenkin, että ilolla sängyn sieltä ostin.
Tänään piti ihan pikaisesti vain pyörähtää Ikeassa ostamassa verhotangot. Eihän se nyt ihan niin mennyt. Ikeassa ei sopivia tankoja ollut, mutta tulin ostaneeksi hyllymuovia ja Lämplig-kattilaritilän. Eipä tarvitse kuumaa kattilaa laminaattitasolle laskea. Ruokapöytään, joka ehkä joskus jostain löytyy, odottelen joululahjaksi jotain vähän nätimpää alustaa kuumille astioille. Näin minulle on vihjattu, mutta minähän en asiasta tiedä yhtään mitään...
Verhotankoja metsästettiin Ikean jälkeen Bauhausista, josta nätit tangot löytyivätkin - suolaisella hinnalla. Onneksi velipoika oli ollut auttamassa tätiä remontissa ja muisti, että kun tädin kämppään oltiin tankoja etsitty, samanlaisia oli näkynyt myös Prismassa. Joten Prismaan siis! Prismassa sattui olemaan vielä asiakasomistajapäivät, joten 15 %:n alennus ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Prisman valotaulussa loisti iloisesti sulkemisaikana kello 18, kun viittä vaille syöksyimme kauppaan sulkemiskuulutusten jo raikuessa. Löysimme verhotangot hetken etsimisen jälkeen ja etsimääni malliakin oli. Yksi liian vähän. Lapoimme tarvitsemamme tangot hyllystä ja sitten suoraan kassalle. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme kysyneet myyjältä, onko tankoja mahdollisesti varastossa. No, totta kai jonottaessamme asiakaspalvelusta kuulutettiin, että edellinen kuulutus oli virheellinen ja että kauppa on auki yhdeksään asti. Valitettavasti osa ostoksistani oli jo ehditty lyödä kassaan, joten jatkoin sitten autolle ostoksineni. Saatuani ostokset autoon päätimme kuitenkin vielä käydä kysymässä, josko yksi pitkä tanko vielä löytyisi varastosta.
Ei löytynyt, mutta sen sijaan löysin OBH Nordican Chilli -vedenkeittimen, ja äiti ja mummu ostivat minulle kahvinkeittimen "salaa" joululahjaksi, jotta saavat vieraisille poiketessaan kahvia. Itsehän en kahvia juo, eikä kovin moni kavereistanikaan ole kahviaddikti. Sanoinkin äidille, että saa tuoda omat kahvinsa ja suodatinpussinsa, jos aikoo myrkkyjään keittiössäni keitellä. Minulle riittää, että töissä saan huolehtia pienen nörttiarmeijan kofeiinihuollosta aina palaverien yhteydessä.
Että sellainen viikonloppu. Ehdin minä pyörähtää kaiken tämän hulinan keskellä kaakaolla kahden ystävättäreni kanssa, ja varsinainen kulttuuritätien kälätyskerho siitä muotoutuikin. Oli oikein rattoisaa. Joskin sain viehkosti hymyillä kaverilleni, jos hän maksaisi kaakaoni pullineen, sillä olin aikaisemmin päivällä jo käyttänyt eurolleen pankkikorttini ostorajan imuri-, pesukone- ja sänkyostoksilla ja tajusin tämän tietenkin ollessani tiskillä maksamassa herkkujani. Onneksi on kultaisia ystäviä.
Nyt eteisen nurkassa odottaakin jo ihan kiitettävä kasa tavaraa lähtökuopissaan muuttopäivää odotellen.
16. marraskuuta 2011
Muuttoilmoitus tehty!
Muuttoilmoitus on tehty netissä. Onhan muuttoon enää alle kuukausi. Huomenna pitäisi mennä pankkiin järjestämään lainaa, jolla maksaa koko hömpötys. Jännittää. Keuhkoputkentulehdus painaa päälle.
Huomaan kanniskelevani ja asettelevani vähemmän jokapäiväisiä tavaroita odottamaan muuttolaatikoita. Pieniä kekoja muodostuu pöydille ja kaappien nurkkiin.
Huomaan kanniskelevani ja asettelevani vähemmän jokapäiväisiä tavaroita odottamaan muuttolaatikoita. Pieniä kekoja muodostuu pöydille ja kaappien nurkkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)