Mietin tässä, mitä painoarvoa on kauppakirjalla tai sopimuksella yleensä. Lain mukaanhan kirjallinen ja suullinen sopimus ovat yhtä pitäviä. Suullinen sopimus on toki aina mutkikkaampi tapaus, jos siitä ei ole mitään todisteita, vain sana toisen sanaa vastaan. Onneksi pohdin nyt enemmän juurikin kirjallisia sopimuksia.
Sopimus takaa tilaajan oikeuden tilattuun tuotteeseen, työhön tai palveluun ja määrittelee toimittajan velvollisuuden toimittaa tämä tilattu tuote, työ tai palvelu tilatun mukaisena. Jos toimittaja on kykenemätön täyttämään tilaajan tilausta, se on velvollinen korvaamaan tilauksen vastaavalla tuotteella. Mikäli vastaavaa tuotetta ei ole tai se ei vastaa tilaajan tarpeita tai laatuvaatimuksia, toimittaja on velvollinen hyvittämään sopivaksi katsotun erotuksen, mikäli tilaaja tyytyy korvaavaan, huonompaan tuotteeseen. Mikäli tilaaja ei voi hyväksyä korvaavaa tuotetta, toimittaja ei kykene täyttämään tilausta. Mielestäni tällöin on kyse yhdenlaisesta sopimusrikkomuksesta: allekirjoittaessaan sopimuksen toimittaja on vakuuttanut tilaajalle olevansa kykeneväinen täyttämään tilauksen sopimuksessa sovitulla tavalla. Sopimusrikkomuksen tapauksessa tilaaja on oikeutettu vahingonkorvauksiin, saamaan kohtuullisen hyvityksen siitä, ettei toimittaja voinut täyttää velvoitteitaan.
Mielestäni tilaamieni valaisinmuutostöiden täydellinen toteuttamatta jättäminen on sopimusrikkomus. Yksi voimakkaimmista vaikuttimistani allekirjoittaa kauppakirja oli lupaus siitä, että valaisinmuutostyöt onnistuvat vaivattomasti. Tilasin nämä perustavanlaatuiset muutostyöt aikataulun mukaisesti allekirjoittamalla tarjouksen, jonka Skanska Kodeilta sain. Valaisinpistokkeita ei koskaan näkynyt, ja vastineessa niiden puuttuminen kuitattiin "inhimillisenä virheenä". Myöhemmin vedottiin siihen, ettei kyseessä ole "huomattava virhe". Ottaen huomioon, että tämä rakennusvirhe aiheuttaa terveydellistä haittaa ja ongelmia jokapäiväiseen elämääni, en vähättelisi tapahtunutta väittämällä sitä "ei niin huomattavaksi virheeksi". Lisäksi on täysi selkiö, että Skanska Kodit ei kykene tässä kohtaa täyttämään kahdenvälistä sopimustamme muutostöistä sovitulla tavalla.
Se, että Skanska Kodit "hyvityksenä" tarjoaa minulle korvaavaa ratkaisua ilman minulle koituvia kustannuksia, on mielestäni sangen naurettavaa. Tietenkään minun ei kuulu maksaa mitään siitä, että Skanska Kodit on tyrinyt ja sen vuoksi joutuu toteuttamaan korvaavan ratkaisun omalla kustannuksellaan. Ehei, siinä tapauksessa minä jään yhä miinukselle. Se, että minulta ei myöskään laskuteta tekemättömiä muutostöitä, ei sekään ole vahingonkorvaus: tietenkään minun ei kuulu maksaa tekemättömästä työstä! Mieluusti minä maksan sovitun summan, kunhan valaistusratkaisu on sellainen kuin on sovittu tai vastaava niin teknisiltä ominaisuuksiltaan kuin laadultaankin. Laadullisia vaatimuksia Skanska Kodit ei valitettavasti voi enää tässä tapauksessa saavuttaa.
Toivoisinkin, että tämä tunnustettaisiin myös toisella puolen pöytää, mutta se tuntuu olevan käsittämättömän vaikeaa. Tällainen menettely polkee sopimuksen arvoa. Mitä järkeä on tehdä sopimus, jos sitä ei tarvitse noudattaa? Tehdään vähän sinne päin ja toivotaan, että se kelpaa. Jos ei kelpaa, niin tilaajanpa on ongelma. Mitäs jaksaa valittaa pikkuasioista! Tehtiin niin hyvin kuin osattiin ja viitsittiin. Haluaisin huomauttaa, että sopimus tehdään juuri siksi, että sitä noudatetaan pilkulleen, jotta tällaisilta riitatilanteilta toimituksen sisällöstä ja laadusta vältyttäisiin. Sopimus myös sitoo kumpaakin puolta: niin isoa yritystä kuin yksityistä kuluttajaakin, ja nämä osapuolet ovat yhtä vahvassa asemassa. Olen suorittanut pyydetyt suoritukset toimittajan tilille ajallaan sovitulla tavalla ja täyttänyt omat velvoitteeni sopimuksesta: antanut tarvittavat tiedot ja vastannut viivyttelemättä, mikäli toimittajalla on ollut kysyttävää tilauksestani.
Valitettavasti myöskään virheen myöntäminen - "Juu, kyllä me se myönnetään, että ei mennyt kaikki ihan putkeen ja että tässä on tapahtunut virhe, mutta eihän se mikään iso virhe ole." - ei ole mikään hyvitys eikä tee virhettä tekemättömäksi. Tahtoisin, että sopimusta ja asiakasta kunnioitettaisiin eikä vähäteltäisi virheestä aiheutuvaa haittaa. Tämä olisi rehtiä toimintaa Skanska Kodeilta.
31. maaliskuuta 2012
30. maaliskuuta 2012
Unelmista riitaisaan painajaiseen
En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Olen katsonut viisaammaksi vaieta, jotta asiat sujuisivat jouhevammin, mutta kilinpipanat - mitään ei ole tapahtunut siitä huolimatta. Joskin olen hyvin tottunut siihen jo asioituani Skanska Kotien kanssa. Nykyisin Skanska Kotien hehkeät mainosbannerit saavat minut vain näkemään katkeraa punaista. Unelmiesi koti - tutustu ja ihastu! Herran tähden, älkää klikatko sitä suloisena vilkkuvaa kuvaa! Kunpa minäkään en olisi.
Tällä viikolla selvisi, että keittiön välitilaan oli asennettu valaisin, jonka IP-luokitus ei ollut riittävä. Valaisimen sai asentaa tilaan sillä ehdolla, että kuivauskaappiini asennetaan valuma-allas ja valaisin suojataan kunnolla tippuvedeltä. Näppärät valaisimethan ne ovat, ei siinä mitään. Loisteputkien kelvin-luku vain on väärä. Hyväksyin valaisimet asennettavaksi 2700 kelvinin putkilla, sain ne 3000 kelvinin putkilla, jotka häikivät niin perkeleellisesti. Olen nyt odotellut niitä uusia 2700 kelvinin putkia, mutta mitään ei ole kuulunut - eikä tänään saamastani vastineesta päätellen tule kuulumaankaan. Niin, ja valuma-allaskin unohdettiin asentaa - hups! Välitilaan IP-luokitukseltaan sopimaton valaisin on ollut suojaamattomana kuivauskaappini alla, suoraan vesipisteen yläpuolella kaksi kuukautta vaarantaen sähköturvallisuuden. Minua kehotettiin ottamaan yhteyttä Tukesiin tai Tampereen Sähkölaitokseen, jotta asiassa voitaisiin edetä: pahimmillaan asuntoni olisi voitu julistaa asumiskieltoon, kunnes tilanne on korjattu. Kun ilmoitin asiasta Skanska Kodeille, tilanteeseen reagoitiin ihailtavan nopeasti. Jo seuraavana päivänä valaisimen suojaksi asennettiin aika onnettoman näköinen muoviläppä, joka kuulemma suojaa valaisinta kuivauskaapin tippuvedeltä, ja hoitaa asian. Lähtökohtaisestihan kyseessä oli laiton asennus.
Torstaina keskustelin myös sähkömiehen kanssa, ja kävi ilmi, että Innojokin valaistussuunnittelijan tekemää valaistussuunnitelmaa ei voida toteuttaa asuntooni. Nyt olen siis täysin vailla hyväksyttäviä vaihtoehtoja valuvaiheen rakennusvirheen korjaamiseksi. Alan kaivata oikeanlaisia valoja todella kipeästi, koska silmäni ovat menneet taas huonoon kuntoon. Olen viime viikkoina viettänyt taas paljon aikaa vanhemmillani, jotta olisin saanut lepuuttaa silmiäni edes välillä.
Viime kerralla kontrollikäynnissä oikea silmä oli selvästi heikentynyt, ja pelkään, että sarveiskalvo rikkoutuu ja tulehtuu uudelleen sen verran ärhäkästi, että verisuonet villiintyvät taas kasvamaan ja muodostamaan solumuutoksia eli samentumia. Samentumien kasvaminen on ollut lähes pysähtyneessä tilassa jo useamman vuoden, ja näköni on säilynyt ennallaan. Nyt olen kuitenkin huomannut selkeää heikentymistä, voimakkaampaa häikimistä, rähmimistä ja rasittumista, mitkä kaikki edesauttavat silmän pinnan rikkoutumista ja vievät askeleittain kohti lopullista sokeuttani. Tiedän, että jossain vaiheessa minusta kuitenkin tulee sokea, mutta mieluummin myöhemmin kuin varhemmin. Valitettavasti huono valaistus on yksi syy silmien ylimääräiseen rasittumiseen ja sitä kautta näköni heikkenemiseen.
Olo alkaa olla varsin voimaton, enkä tiedä, mitä tässä enää voisi tehdä. Olen yrittänyt vaatia Skanska Kodeilta kunnollista korvausta rakennusvirheestä, jotta valaistussuunnitelman mukainen valaistus saataisiin järjestettyä asuntooni, mutta nykyisessä valossa sekään ei onnistu. Kuluttajaneuvoja on neuvonut ehdottamaan kaupan purkamista, mutta olen ollut liian kiintynyt pikku luukkuuni, jotta olisin voinut edes harkita vaihtoehtoa, ja toisaalta olen uskonut Skanska Kotien inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja suoraselkäisyyteen, mutta odotukseni näyttävät kaikuneen tyhjään kaivoon. Joten saattaa olla aika valmistautua sanomaan hyvästit lentotukikohdalle, unelmieni kodille, josta tuli yksi helvetillinen painajainen.
Tällä viikolla selvisi, että keittiön välitilaan oli asennettu valaisin, jonka IP-luokitus ei ollut riittävä. Valaisimen sai asentaa tilaan sillä ehdolla, että kuivauskaappiini asennetaan valuma-allas ja valaisin suojataan kunnolla tippuvedeltä. Näppärät valaisimethan ne ovat, ei siinä mitään. Loisteputkien kelvin-luku vain on väärä. Hyväksyin valaisimet asennettavaksi 2700 kelvinin putkilla, sain ne 3000 kelvinin putkilla, jotka häikivät niin perkeleellisesti. Olen nyt odotellut niitä uusia 2700 kelvinin putkia, mutta mitään ei ole kuulunut - eikä tänään saamastani vastineesta päätellen tule kuulumaankaan. Niin, ja valuma-allaskin unohdettiin asentaa - hups! Välitilaan IP-luokitukseltaan sopimaton valaisin on ollut suojaamattomana kuivauskaappini alla, suoraan vesipisteen yläpuolella kaksi kuukautta vaarantaen sähköturvallisuuden. Minua kehotettiin ottamaan yhteyttä Tukesiin tai Tampereen Sähkölaitokseen, jotta asiassa voitaisiin edetä: pahimmillaan asuntoni olisi voitu julistaa asumiskieltoon, kunnes tilanne on korjattu. Kun ilmoitin asiasta Skanska Kodeille, tilanteeseen reagoitiin ihailtavan nopeasti. Jo seuraavana päivänä valaisimen suojaksi asennettiin aika onnettoman näköinen muoviläppä, joka kuulemma suojaa valaisinta kuivauskaapin tippuvedeltä, ja hoitaa asian. Lähtökohtaisestihan kyseessä oli laiton asennus.
Torstaina keskustelin myös sähkömiehen kanssa, ja kävi ilmi, että Innojokin valaistussuunnittelijan tekemää valaistussuunnitelmaa ei voida toteuttaa asuntooni. Nyt olen siis täysin vailla hyväksyttäviä vaihtoehtoja valuvaiheen rakennusvirheen korjaamiseksi. Alan kaivata oikeanlaisia valoja todella kipeästi, koska silmäni ovat menneet taas huonoon kuntoon. Olen viime viikkoina viettänyt taas paljon aikaa vanhemmillani, jotta olisin saanut lepuuttaa silmiäni edes välillä.
Viime kerralla kontrollikäynnissä oikea silmä oli selvästi heikentynyt, ja pelkään, että sarveiskalvo rikkoutuu ja tulehtuu uudelleen sen verran ärhäkästi, että verisuonet villiintyvät taas kasvamaan ja muodostamaan solumuutoksia eli samentumia. Samentumien kasvaminen on ollut lähes pysähtyneessä tilassa jo useamman vuoden, ja näköni on säilynyt ennallaan. Nyt olen kuitenkin huomannut selkeää heikentymistä, voimakkaampaa häikimistä, rähmimistä ja rasittumista, mitkä kaikki edesauttavat silmän pinnan rikkoutumista ja vievät askeleittain kohti lopullista sokeuttani. Tiedän, että jossain vaiheessa minusta kuitenkin tulee sokea, mutta mieluummin myöhemmin kuin varhemmin. Valitettavasti huono valaistus on yksi syy silmien ylimääräiseen rasittumiseen ja sitä kautta näköni heikkenemiseen.
Olo alkaa olla varsin voimaton, enkä tiedä, mitä tässä enää voisi tehdä. Olen yrittänyt vaatia Skanska Kodeilta kunnollista korvausta rakennusvirheestä, jotta valaistussuunnitelman mukainen valaistus saataisiin järjestettyä asuntooni, mutta nykyisessä valossa sekään ei onnistu. Kuluttajaneuvoja on neuvonut ehdottamaan kaupan purkamista, mutta olen ollut liian kiintynyt pikku luukkuuni, jotta olisin voinut edes harkita vaihtoehtoa, ja toisaalta olen uskonut Skanska Kotien inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja suoraselkäisyyteen, mutta odotukseni näyttävät kaikuneen tyhjään kaivoon. Joten saattaa olla aika valmistautua sanomaan hyvästit lentotukikohdalle, unelmieni kodille, josta tuli yksi helvetillinen painajainen.
29. maaliskuuta 2012
Asiakaspalvelua kehiin!
Päiväsin oman vahingonkorvausvaateeni 10. helmikuuta ja postitin Skanska Kodeille sähköisenä. Seuraavana arkipäivänä samainen vastine toimitettiin toimistolle omin pikku kätösin kirjekuoreen suljettuna. Mukaan oli liitetty Kuluttajaviraston sivuilta löytyvä lomake "Valitus myyjälle asunnon virheestä". Tämän lomakkeen alalaidassa tehdään hyvin selväksi, että vastausta odotetaan kahden viikon kuluessa.
Hyvien tapojen mukaan olisin siis saanut Skanska Kotien vastineen viimeistään 27. helmikuuta. Jouduin kuitenkin toistuvasti kyselemään vastineen perään niin sähköpostitse kuin puhelimitsekin. Lopulta vastine luvattiin minulle viikon 11 loppuun mennessä. Tämä ei toteutunut. Sitten vastineen piti olla minulle viikon 12 alkupuolella - milloin on "alkupuolella"? Vastinetta ei näkynyt. Aloin epäillä, että yritys pelaa aikaa väsyttääkseen minut tai korjatakseen suurimman osan virheistään, jotta en voisi enää vedota niihin. Jatkoin hiillostamista, ja vihdoin viikolla 13, torstaina soitti Pirkanmaan aluejohtaja Tuomola ilmoittaakseen, että vastine on valmis ja että hän voi lähettää sen minulle sähköpostilla. Kun keskustelimme asuntoni tilanteesta, menin vahingossa lupaamaan, että lähettäisin vika- ja puutoslistan. Ymmärsin vasta jälkeenpäin, että annoin aluejohtajalle tehokkaan lyömäaseen: vastinetta ei kuuluisi, kunnes virheet olisi korjattu, ja ne, joita ei voisi korjata, kuitattaisiin "mitättömiksi". Tuomola lupasi lähettää vastineen torstain aikana. No, sain vastineen toki torstain puolella. Kello 23.35. Valitettavasti minä lasken yrityksen kanssa asioidessani päivän loppuvaksi klo 16.00.
Skanska Kotien vastine, jonka piti olla minulla viimeistään 27.2. klo 16, kilahti postiini vasta 29.3. klo 23.35. Kuluttajaneuvojan mukaan tämä ei ole hyväksyttävää, mutta Skanska Kodit eivät ole edes pahoitelleet vastineen viipymistä, saati millään tavalla selittäneet, mistä viivästys on johtunut. Asiakkaan silmiin vaikuttaa silkalta ajan pelaamiselta ja väsytystaktiikalta.
Rakennusvirheestä, jolla on suoria vaikutuksia silmäsairauteeni, todettiin vastineessa seuraavaa:
Haluaisin tietää, miten käsite "huomattava rakennusvirhe" määritellään, mikäli "perustavanlaatuisten muutostöiden" (Skanska Kotien käyttämä termi runkorakennusvaiheeseen vaikuttavista muutostöistä) joukossa tilatun muutostyön puuttuminen ei ole sellainen. Jos "huomattava rakennusvirhe" on virhe, joka estää asunnon käyttämisen tai aiheuttaa terveydellistä haittaa, haluaisin huomauttaa, että valaisinmuutostöissäni on kyse juuri sellaisesta virheestä.
Hyvien tapojen mukaan olisin siis saanut Skanska Kotien vastineen viimeistään 27. helmikuuta. Jouduin kuitenkin toistuvasti kyselemään vastineen perään niin sähköpostitse kuin puhelimitsekin. Lopulta vastine luvattiin minulle viikon 11 loppuun mennessä. Tämä ei toteutunut. Sitten vastineen piti olla minulle viikon 12 alkupuolella - milloin on "alkupuolella"? Vastinetta ei näkynyt. Aloin epäillä, että yritys pelaa aikaa väsyttääkseen minut tai korjatakseen suurimman osan virheistään, jotta en voisi enää vedota niihin. Jatkoin hiillostamista, ja vihdoin viikolla 13, torstaina soitti Pirkanmaan aluejohtaja Tuomola ilmoittaakseen, että vastine on valmis ja että hän voi lähettää sen minulle sähköpostilla. Kun keskustelimme asuntoni tilanteesta, menin vahingossa lupaamaan, että lähettäisin vika- ja puutoslistan. Ymmärsin vasta jälkeenpäin, että annoin aluejohtajalle tehokkaan lyömäaseen: vastinetta ei kuuluisi, kunnes virheet olisi korjattu, ja ne, joita ei voisi korjata, kuitattaisiin "mitättömiksi". Tuomola lupasi lähettää vastineen torstain aikana. No, sain vastineen toki torstain puolella. Kello 23.35. Valitettavasti minä lasken yrityksen kanssa asioidessani päivän loppuvaksi klo 16.00.
Skanska Kotien vastine, jonka piti olla minulla viimeistään 27.2. klo 16, kilahti postiini vasta 29.3. klo 23.35. Kuluttajaneuvojan mukaan tämä ei ole hyväksyttävää, mutta Skanska Kodit eivät ole edes pahoitelleet vastineen viipymistä, saati millään tavalla selittäneet, mistä viivästys on johtunut. Asiakkaan silmiin vaikuttaa silkalta ajan pelaamiselta ja väsytystaktiikalta.
Rakennusvirheestä, jolla on suoria vaikutuksia silmäsairauteeni, todettiin vastineessa seuraavaa:
"Valaistusmuutostyössä tapahtunut virhe ei ole niin huomattava, että se oikeuttaisi kauppahinnan alentamiseen."
- Skanska Kotien vastine 29.3.2012
Haluaisin tietää, miten käsite "huomattava rakennusvirhe" määritellään, mikäli "perustavanlaatuisten muutostöiden" (Skanska Kotien käyttämä termi runkorakennusvaiheeseen vaikuttavista muutostöistä) joukossa tilatun muutostyön puuttuminen ei ole sellainen. Jos "huomattava rakennusvirhe" on virhe, joka estää asunnon käyttämisen tai aiheuttaa terveydellistä haittaa, haluaisin huomauttaa, että valaisinmuutostöissäni on kyse juuri sellaisesta virheestä.
20. maaliskuuta 2012
Hallinnonluovutuskokous
Huh huh, mikä ilta! Olisi ehkä pitänyt ottaa omat popcornit mukaan ja illan räiskintäjännäri olisi ollut valmis viihdepläjäykseksi. Paitsi että yhtiökokouksessa ei ollut mitään hauskaa.
Tyytymättömiä, tyytymättömiä osakkaita ja Skanska Kotien vastuunsa edessä kiemurtelevat edustajat, joista ainoastaan kohteen rakennusaikainen isännöitsijä, nuori nainen osasi puhua suoraan ja ymmärsi osakkaiden tuskan ja turhautumisen. Häneltä me saimme vastauksia, kun herra johtoporras piiloutui pinkin paitansa dynaamisen julkisivun taa. Ei kunnollista anteeksipyyntöä, ei kattavia selityksiä, ei mitään konkreettisia lupauksia toimenpiteistä... "Nämä asiat hoidetaan henkilökohtaisesti osakkaiden kanssa", meille tolkutettiin.
Tosiasia kuitenkin on, että mitään asioita ei hoideta henkilökohtaisesti osakkaiden kanssa, mikäli osakas ei jaksa sitä jatkuvasti vaatimalla vaatia. Tällainen krooninen tarve muistuttaa Skanska Koteja yhä edelleen huoneistoissa esiintyvistä ongelmista viestii mielestäni siitä, että yhtiö kuvittelee ongelmien katoavan, kun se ummistaa silmänsä ja korvansa, "unohtaa" asian. Ehkä nämä virheet eivät kuulu siihen markkinointimateriaalin avulla luotuun valheelliseen todellisuuteen, jossa yrityksessä eletään: kaikilla on kivaa, kohteet rakentuvat ajallaan ja virheettöminä, asiakas saa unelmiensa kodin juuri sellaisena kuin haluaa ja Skanska Kodit saa lämpimiä kiitostaputuksia selkäänsä vuotavaisten kehujen kuorruttamana. "Oi, kiitos, te annoitte minulle unelmieni kodin!" Olisi aika herätä tähän todellisuuteen.
Ensinnäkään se, että vakuutetaan, että ongelmista on opittu ja on tehty suuria organisaatio- ja henkilöstömuutoksia, ei poista olemassa olevia, jo sattuneita virheitä, jos yritys ei käsittele niitä aktiivisesti, oma-aloitteisesti ja vuorovaikutteisesti asiakkaan kanssa. Näin ei ole ollut ainakaan minun kohdallani Skanska Kotien kanssa. Kun ongelmia alkoi ilmetä, minun on ollut pakko nyhtää väkisin jokainen kontakti yritykseen, jotta asioille oltaisiin tehty jotain. Tällöinkin yksikin kontakti vaati useita, useita yhteydenottoja, kun vastassa oli vain varattua tuuttaava luuri tai puhelinvastaaja tai vastausta vaille jäänyt sähköposti. Kukaan ei ilmoittanut sähköpostia vastaanotetuksi, informoinut asian käsittelyn etenemisestä tai viitsinyt antaa pitäviä aikatauluarvioita, milloin minun sopisi tiedustella asiaa uudestaan tai milloin saisin vastauksen. Jos tällainen aika-arvio annettiin, se poikkeuksetta petti. Samat tiedot asunnon virheistä sai toimittaa aina vain uudestaan. Jos korjaustöistä sovittiin, niitä unohdettiin (kuten nyt vaikka sähköturvallisuuteen liittyen tiskikaapin valuma-altaan asentaminen, mikä teki keittiöstäni hengenvaarallisen kahden kuukauden ajaksi). "Kyllä tämä hoidetaan" alkoi tarkoittaa "Korjataan, jos muistat koko asiaa vielä kuukauden päästä - me emme muista - ja jaksat silloin potkia meihin vauhtia uudemman kerran". "Avoimesti myönnämme kaikki virheemme" sai kaiun: "Sanomme tämän mieliksesi, jos vaikka lopettaisit valittamisen ja korjaustöiden vaatimisen ja paijaisit päätämme kuin vahingossa, tahattomasti maitoa läikyttäneen pikkupojan päätä paijataan".
Yhtiökokous oli nerokkaasti johdettu. Kaikki kiivaimmat kommentit katkaistiin, hyssyteltiin "nämä hoidetaan sitten myöhemmin kahden kesken" -kommenteilla ja pyydettiin, että asioita käsiteltäisiin vasta yhtiökokouksen agendan päätteeksi kohdassa "Muut asiat". Tämä "Muut asiat" -kohta oli lisäksi sijoitettu esityslistalla kohdan "Kokouksen päättäminen" jälkeen, mikä teoriassa tarkoittaa sitä, että kokouksen päättämisen jälkeen esitettyjä kommentteja ei tarvitse kirjata pöytäkirjaan. Valitettavasti huomasin tämän vasta, kun esityslista oli jo hyväksytty kokouksen työjärjestykseksi. Muussa tapauksessa olisin ehdottomasti esittänyt, että muut asiat siirretään käsiteltäväksi ennen kokouksen päättämistä. Kun viimein pääsimme muihin asioihin, kokous oli virallisesti päätetty ja takana oli lähes kaksi tuntia asunto-osakeyhtiön hallinnonluovutukseen liittyviä asioita, kokousväki eli osakkaat olivat täysin uupuneita ja liian väsyneitä enää tuomaan esiin kohtaamiaan ongelmia. Mielestäni kokouksen puheenjohtaja hyvin tietoisesti pyrki katkaisemaan keskustelun Skanska Kotien toiminnasta johtuvista ongelmista ja rakennusvirheistä ja siirtämään tämän keskustelun ajankohtaan, jolloin kaikki olisivat liian väsyneitä enää avaamaan suutaan. Sanomattakin selvää, etten arvosta tällaista toimintaa tippaakaan. Tämä oli tietenkin helppo tapa herra johtajan päästä pälkähästä, vaikka hän hyvin tehokkaasti heittikin alaisensa susien suuhun. Ominaisuus, jota en myöskään arvosta esimiestehtävissä toimivissa ihmisissä. Jos ei ole selkärankaa vastata itse, on silti raukkamaista käyttää alaisiaan ihmiskilpinä. Ei ansaitse kunnioitustani. Olen nähnyt useita hyviä johtajia ja esimiehiä, eikä sellainen todellakaan käyttäydy näin.
Olin hämmästynyt siitä, kuinka paljon tyytymättömiä asukkaita taloyhtiössämme on. Minusta on surullista, että niin moni omaa, ihanaa kotia odottanut on joutunut pettymään. Turhaumus ja katkeruus kuulsivat ihmisten äänestä ja puheenvuoroista, samoin kuin epätietoisuus, lannistuneisuus ja pettymys. Skanska Kotien reaktio näihin asiakkaiden tunteisiin: "Älkää meille itkekö, tämä on bisnestä, ei meitä kiinnosta." Melko kylmäkiskoinen suhtautuminen ottaen huomioon, että kyse on asiakaspalvelusta, joka liittyy suureen elämänmuutokseen, uuteen kotiin.
Kokouksen jälkeen kävelin kiukkuisena ja pettyneenä Tampere-talon aulan poikki. Valkoinen keppi viuhui kaaressa edestakaisin kärttyisesti. Olin väsynyt, aivan lopussa ja toivoton. Tullessani pääoville tuntematon herrasmies avasi minulle oven ja huikkasi: "Tulkaa täältä, avaan teille oven!" Olin jo ärjäistä, että suksisi kuuseen ja antaisi minun olla, kiitos vain, avaisin itse omat oveni, mutta onneksi yllättävä kohteliaisuus sulatti minut ja annoin ihmisten hyvyydelle mahdollisuuden. Kävelin tämän vanhemman, hyvin pukeutuneen herran kanssa ulos ja portaita alas. Luulin, että hän oli myös tulossa yhtiökokouksesta, joten aloitin keskustelun puuskahtamalla, että olipahan ollut ilta. Mies tiedusteli, mitä tarkoitin, missä olin ollut. Nolostuin tajutessani, että mies ei ollutkaan osakkaita. Selitin kuitenkin pääpiirteittäin, missä olin ollut ja mistä koko soppa juontui, kuka oli rakennuttaja ja miten tilanteeseen oltiin päädytty.
Yllätyksekseni mies tarjosi minulle kyytiä Keskustorille tiedusteltuaan, missä asuin ja miten menisin sinne. Tässä kohtaa äidin ääni päässäni muistutti: "Ei saa ikinä nousta vieraiden miesten kyytiin!" Sekunnin murto-osan mietin, löytäisinkö itseni jostain Tesoman perukoilta raiskattuna ja paloiteltuna ja millaisia otsikoita iltapäivälehdet siitä repisivät, mutta totesin, että enpä minä tässä mitään häviäisikään: jos mies yrittäisi käydä käsiksi, olisin valmis puolustautumaan, valkoinen keppi olisi hyvä lyömäase eikä mies ehtisi edes huomata, mikä häneen iski, niin täynnä kiukkuista adrenaliinia olin, suorastaan tärisin raivosta jo valmiiksi yhtiökokouksen jäljiltä. Niinpä jatkoimme matkaan miehen auton luo ja jutustelimme Keskustorille asti.
Tämä tuntematon herrasmies osoittautui asianajajaksi. Selostettuani tilanteeni hän kertoi hyvin yksioikoisesti, että tapauksessa oli edellytykset kaupan purkamiselle. Yrityksen olisi kannettava vastuunsa. Kyse olisi sopimusrikkomuksesta. Yritin väittää vastaan, mutta tajusin toki, että tietoni juridiikasta häviäisivät kirkkaasti kokeneelle asianajajalle. Keskustelimme asuntokauppalaista, sen vahingonkorvauspykälistä, valheellisesta ja harhaanjohtavasta markkinoinnista ja markkinointia koskevista laeista ja säännöksistä sekä hyvästä liiketavasta. Valitettavasti Skanska Kodit ei saanut kovin hyvää ainetta liittyen mihinkään näistä keskustelunaiheistamme. Keskustorilla kiitin miestä, nousin autosta ja suuntasin bussipysäkille.
Päästyäni kotiin tapasin rappukäytävässä naapurini samasta kerroksesta. Vanha, herttainen pariskunta kertoi omista ongelmistaan asuntonsa kanssa, ja minun kävi heitä sääliksi. Rouva kertoi, miten hän oli alkanut ihmetellä makuuhuoneen maakellarimaista hajua ja haistellut rannalla pestyä villamattoa, josko haju lähtisi siitä. Ei, matto tuoksui aivan normaalille. Rouva oli lopulta paikallistanut hajun makuuhuoneen ulkoseinässä olevaan halkeamaan, josta tulvi märän betonin löyhkä. Samaisesta raosta kävi myös veto, jonka rouvan puoliso oli todennut pitelemällä kynttilään halkeaman edessä: liekki oli lepattanut voimakkaasti poispäin halkeamasta vedon mukana. Kun asiasta oli ilmoitettu Skanska Kodeille, halkeama oli tultu korjaamaan: se oli kitattu ja maalattu päälle. En tiedä, miten halkeama olisi pitänyt korjata, mutta valistunut arvaukseni on, että pelkkä kitti ja maali tuskin tosissaan korjaavat moista halkeamaa. Samaisesta asunnosta oli löytynyt myös toinen halkeama toisen makuuhuoneen nurkasta. Vanha pariskunta tuntui olevan jo todella väsynyt jatkuvaan valittamiseen, jotta saisivat asuntonsa kuntoon. Unelma täydellisestä elämän illan lintukodosta taisi tässä tapauksessa muuttua aivan toisenlaiseksi.
Minua suuresti ihmetyttää myös se, miten Skanska Kodit on suhtautunut asuntosijoittajiin. Asuntosijoittajathan ovat vähän kuin yrittäjiä: tahtovat sijoitukselleen tuottoa. Aivan kuten Skanskankin odottaisi haluavan. Ajattelisin, että raha osaa puhua rahan kanssa ja että raha ymmärtäisi rahaa, mutta näin ei taida sittenkään olla. Itsekin olen harkinnut asuntosijoittamista, mutta nyt mietin ainakin kaksi kertaa, ostanko joskus tulevaisuudessa sijoitusasuntoni Skanskalta vai joltain muulta yhtiöltä. Ainakin tässä kohteessa sijoittajat, joiden on ollut tarkoitus myydä asunto suoraan eteenpäin, ovat jääneet loukkuun sijoitustensa kanssa, kun asunnot eivät ole valmiita, niissä on huomattavia puutteita tai rakennustyön laatu on ala-arvoista. Näytöissä ei ole käynyt ihmisiä tai jos on käynyt, he ovat hyvin nopeasti lähteneet, kun esitelty kohde ei vastaakaan heidän odotuksiaan "uudesta asunnosta". Näin sijoittajien rahat ovat jumissa, ja sijoitukselle kertyy koko ajan tuottamattomia kuukausia, jotka voidaan nähdä myös tappiona. Tässä nähdään, ettei se kova raha aina keskustele sujuvasti keskenäänkään.
Tyytymättömiä, tyytymättömiä osakkaita ja Skanska Kotien vastuunsa edessä kiemurtelevat edustajat, joista ainoastaan kohteen rakennusaikainen isännöitsijä, nuori nainen osasi puhua suoraan ja ymmärsi osakkaiden tuskan ja turhautumisen. Häneltä me saimme vastauksia, kun herra johtoporras piiloutui pinkin paitansa dynaamisen julkisivun taa. Ei kunnollista anteeksipyyntöä, ei kattavia selityksiä, ei mitään konkreettisia lupauksia toimenpiteistä... "Nämä asiat hoidetaan henkilökohtaisesti osakkaiden kanssa", meille tolkutettiin.
Tosiasia kuitenkin on, että mitään asioita ei hoideta henkilökohtaisesti osakkaiden kanssa, mikäli osakas ei jaksa sitä jatkuvasti vaatimalla vaatia. Tällainen krooninen tarve muistuttaa Skanska Koteja yhä edelleen huoneistoissa esiintyvistä ongelmista viestii mielestäni siitä, että yhtiö kuvittelee ongelmien katoavan, kun se ummistaa silmänsä ja korvansa, "unohtaa" asian. Ehkä nämä virheet eivät kuulu siihen markkinointimateriaalin avulla luotuun valheelliseen todellisuuteen, jossa yrityksessä eletään: kaikilla on kivaa, kohteet rakentuvat ajallaan ja virheettöminä, asiakas saa unelmiensa kodin juuri sellaisena kuin haluaa ja Skanska Kodit saa lämpimiä kiitostaputuksia selkäänsä vuotavaisten kehujen kuorruttamana. "Oi, kiitos, te annoitte minulle unelmieni kodin!" Olisi aika herätä tähän todellisuuteen.
Ensinnäkään se, että vakuutetaan, että ongelmista on opittu ja on tehty suuria organisaatio- ja henkilöstömuutoksia, ei poista olemassa olevia, jo sattuneita virheitä, jos yritys ei käsittele niitä aktiivisesti, oma-aloitteisesti ja vuorovaikutteisesti asiakkaan kanssa. Näin ei ole ollut ainakaan minun kohdallani Skanska Kotien kanssa. Kun ongelmia alkoi ilmetä, minun on ollut pakko nyhtää väkisin jokainen kontakti yritykseen, jotta asioille oltaisiin tehty jotain. Tällöinkin yksikin kontakti vaati useita, useita yhteydenottoja, kun vastassa oli vain varattua tuuttaava luuri tai puhelinvastaaja tai vastausta vaille jäänyt sähköposti. Kukaan ei ilmoittanut sähköpostia vastaanotetuksi, informoinut asian käsittelyn etenemisestä tai viitsinyt antaa pitäviä aikatauluarvioita, milloin minun sopisi tiedustella asiaa uudestaan tai milloin saisin vastauksen. Jos tällainen aika-arvio annettiin, se poikkeuksetta petti. Samat tiedot asunnon virheistä sai toimittaa aina vain uudestaan. Jos korjaustöistä sovittiin, niitä unohdettiin (kuten nyt vaikka sähköturvallisuuteen liittyen tiskikaapin valuma-altaan asentaminen, mikä teki keittiöstäni hengenvaarallisen kahden kuukauden ajaksi). "Kyllä tämä hoidetaan" alkoi tarkoittaa "Korjataan, jos muistat koko asiaa vielä kuukauden päästä - me emme muista - ja jaksat silloin potkia meihin vauhtia uudemman kerran". "Avoimesti myönnämme kaikki virheemme" sai kaiun: "Sanomme tämän mieliksesi, jos vaikka lopettaisit valittamisen ja korjaustöiden vaatimisen ja paijaisit päätämme kuin vahingossa, tahattomasti maitoa läikyttäneen pikkupojan päätä paijataan".
Yhtiökokous oli nerokkaasti johdettu. Kaikki kiivaimmat kommentit katkaistiin, hyssyteltiin "nämä hoidetaan sitten myöhemmin kahden kesken" -kommenteilla ja pyydettiin, että asioita käsiteltäisiin vasta yhtiökokouksen agendan päätteeksi kohdassa "Muut asiat". Tämä "Muut asiat" -kohta oli lisäksi sijoitettu esityslistalla kohdan "Kokouksen päättäminen" jälkeen, mikä teoriassa tarkoittaa sitä, että kokouksen päättämisen jälkeen esitettyjä kommentteja ei tarvitse kirjata pöytäkirjaan. Valitettavasti huomasin tämän vasta, kun esityslista oli jo hyväksytty kokouksen työjärjestykseksi. Muussa tapauksessa olisin ehdottomasti esittänyt, että muut asiat siirretään käsiteltäväksi ennen kokouksen päättämistä. Kun viimein pääsimme muihin asioihin, kokous oli virallisesti päätetty ja takana oli lähes kaksi tuntia asunto-osakeyhtiön hallinnonluovutukseen liittyviä asioita, kokousväki eli osakkaat olivat täysin uupuneita ja liian väsyneitä enää tuomaan esiin kohtaamiaan ongelmia. Mielestäni kokouksen puheenjohtaja hyvin tietoisesti pyrki katkaisemaan keskustelun Skanska Kotien toiminnasta johtuvista ongelmista ja rakennusvirheistä ja siirtämään tämän keskustelun ajankohtaan, jolloin kaikki olisivat liian väsyneitä enää avaamaan suutaan. Sanomattakin selvää, etten arvosta tällaista toimintaa tippaakaan. Tämä oli tietenkin helppo tapa herra johtajan päästä pälkähästä, vaikka hän hyvin tehokkaasti heittikin alaisensa susien suuhun. Ominaisuus, jota en myöskään arvosta esimiestehtävissä toimivissa ihmisissä. Jos ei ole selkärankaa vastata itse, on silti raukkamaista käyttää alaisiaan ihmiskilpinä. Ei ansaitse kunnioitustani. Olen nähnyt useita hyviä johtajia ja esimiehiä, eikä sellainen todellakaan käyttäydy näin.
Olin hämmästynyt siitä, kuinka paljon tyytymättömiä asukkaita taloyhtiössämme on. Minusta on surullista, että niin moni omaa, ihanaa kotia odottanut on joutunut pettymään. Turhaumus ja katkeruus kuulsivat ihmisten äänestä ja puheenvuoroista, samoin kuin epätietoisuus, lannistuneisuus ja pettymys. Skanska Kotien reaktio näihin asiakkaiden tunteisiin: "Älkää meille itkekö, tämä on bisnestä, ei meitä kiinnosta." Melko kylmäkiskoinen suhtautuminen ottaen huomioon, että kyse on asiakaspalvelusta, joka liittyy suureen elämänmuutokseen, uuteen kotiin.
Kokouksen jälkeen kävelin kiukkuisena ja pettyneenä Tampere-talon aulan poikki. Valkoinen keppi viuhui kaaressa edestakaisin kärttyisesti. Olin väsynyt, aivan lopussa ja toivoton. Tullessani pääoville tuntematon herrasmies avasi minulle oven ja huikkasi: "Tulkaa täältä, avaan teille oven!" Olin jo ärjäistä, että suksisi kuuseen ja antaisi minun olla, kiitos vain, avaisin itse omat oveni, mutta onneksi yllättävä kohteliaisuus sulatti minut ja annoin ihmisten hyvyydelle mahdollisuuden. Kävelin tämän vanhemman, hyvin pukeutuneen herran kanssa ulos ja portaita alas. Luulin, että hän oli myös tulossa yhtiökokouksesta, joten aloitin keskustelun puuskahtamalla, että olipahan ollut ilta. Mies tiedusteli, mitä tarkoitin, missä olin ollut. Nolostuin tajutessani, että mies ei ollutkaan osakkaita. Selitin kuitenkin pääpiirteittäin, missä olin ollut ja mistä koko soppa juontui, kuka oli rakennuttaja ja miten tilanteeseen oltiin päädytty.
Yllätyksekseni mies tarjosi minulle kyytiä Keskustorille tiedusteltuaan, missä asuin ja miten menisin sinne. Tässä kohtaa äidin ääni päässäni muistutti: "Ei saa ikinä nousta vieraiden miesten kyytiin!" Sekunnin murto-osan mietin, löytäisinkö itseni jostain Tesoman perukoilta raiskattuna ja paloiteltuna ja millaisia otsikoita iltapäivälehdet siitä repisivät, mutta totesin, että enpä minä tässä mitään häviäisikään: jos mies yrittäisi käydä käsiksi, olisin valmis puolustautumaan, valkoinen keppi olisi hyvä lyömäase eikä mies ehtisi edes huomata, mikä häneen iski, niin täynnä kiukkuista adrenaliinia olin, suorastaan tärisin raivosta jo valmiiksi yhtiökokouksen jäljiltä. Niinpä jatkoimme matkaan miehen auton luo ja jutustelimme Keskustorille asti.
Tämä tuntematon herrasmies osoittautui asianajajaksi. Selostettuani tilanteeni hän kertoi hyvin yksioikoisesti, että tapauksessa oli edellytykset kaupan purkamiselle. Yrityksen olisi kannettava vastuunsa. Kyse olisi sopimusrikkomuksesta. Yritin väittää vastaan, mutta tajusin toki, että tietoni juridiikasta häviäisivät kirkkaasti kokeneelle asianajajalle. Keskustelimme asuntokauppalaista, sen vahingonkorvauspykälistä, valheellisesta ja harhaanjohtavasta markkinoinnista ja markkinointia koskevista laeista ja säännöksistä sekä hyvästä liiketavasta. Valitettavasti Skanska Kodit ei saanut kovin hyvää ainetta liittyen mihinkään näistä keskustelunaiheistamme. Keskustorilla kiitin miestä, nousin autosta ja suuntasin bussipysäkille.
Päästyäni kotiin tapasin rappukäytävässä naapurini samasta kerroksesta. Vanha, herttainen pariskunta kertoi omista ongelmistaan asuntonsa kanssa, ja minun kävi heitä sääliksi. Rouva kertoi, miten hän oli alkanut ihmetellä makuuhuoneen maakellarimaista hajua ja haistellut rannalla pestyä villamattoa, josko haju lähtisi siitä. Ei, matto tuoksui aivan normaalille. Rouva oli lopulta paikallistanut hajun makuuhuoneen ulkoseinässä olevaan halkeamaan, josta tulvi märän betonin löyhkä. Samaisesta raosta kävi myös veto, jonka rouvan puoliso oli todennut pitelemällä kynttilään halkeaman edessä: liekki oli lepattanut voimakkaasti poispäin halkeamasta vedon mukana. Kun asiasta oli ilmoitettu Skanska Kodeille, halkeama oli tultu korjaamaan: se oli kitattu ja maalattu päälle. En tiedä, miten halkeama olisi pitänyt korjata, mutta valistunut arvaukseni on, että pelkkä kitti ja maali tuskin tosissaan korjaavat moista halkeamaa. Samaisesta asunnosta oli löytynyt myös toinen halkeama toisen makuuhuoneen nurkasta. Vanha pariskunta tuntui olevan jo todella väsynyt jatkuvaan valittamiseen, jotta saisivat asuntonsa kuntoon. Unelma täydellisestä elämän illan lintukodosta taisi tässä tapauksessa muuttua aivan toisenlaiseksi.
Minua suuresti ihmetyttää myös se, miten Skanska Kodit on suhtautunut asuntosijoittajiin. Asuntosijoittajathan ovat vähän kuin yrittäjiä: tahtovat sijoitukselleen tuottoa. Aivan kuten Skanskankin odottaisi haluavan. Ajattelisin, että raha osaa puhua rahan kanssa ja että raha ymmärtäisi rahaa, mutta näin ei taida sittenkään olla. Itsekin olen harkinnut asuntosijoittamista, mutta nyt mietin ainakin kaksi kertaa, ostanko joskus tulevaisuudessa sijoitusasuntoni Skanskalta vai joltain muulta yhtiöltä. Ainakin tässä kohteessa sijoittajat, joiden on ollut tarkoitus myydä asunto suoraan eteenpäin, ovat jääneet loukkuun sijoitustensa kanssa, kun asunnot eivät ole valmiita, niissä on huomattavia puutteita tai rakennustyön laatu on ala-arvoista. Näytöissä ei ole käynyt ihmisiä tai jos on käynyt, he ovat hyvin nopeasti lähteneet, kun esitelty kohde ei vastaakaan heidän odotuksiaan "uudesta asunnosta". Näin sijoittajien rahat ovat jumissa, ja sijoitukselle kertyy koko ajan tuottamattomia kuukausia, jotka voidaan nähdä myös tappiona. Tässä nähdään, ettei se kova raha aina keskustele sujuvasti keskenäänkään.
7. maaliskuuta 2012
Pidätysvaikeuksinen pyykkikone
En ole taas uskaltanut pestä pyykkiä viime aikoina. Pyykinpesukoneeni, jolla on pesty pyykkiä nyt yhteensä kolme kertaa, laskee kaikki vedet alleen, pitkin kylppärin lattiaa. Skanskan aliurakoitsijat olivat sen asentaneet paikalleen, joten soitin putkimiehen käymään.
Putkimies: "En mää nyt kyllä löydä tästä mitään vikaa."
Minä: "No, kai siinä nyt jotain vikaa on, kun vedet ei pysy sisällä?"
Ei ole vielä tällä viikolla löytynyt riittävästi rohkeutta pestä pyykkiä. Kuinka pitkään sitäkin voi vetkuttaa? Vesivahingon mahdollisuus on kuitenkin oikein hyvä syy pitää likaista paitaa vielä yksi päivä.
Jos jotain positiivista, niin kevät on tulossa. Tiet ovat aivan peilijäässä, ja aamutokkura karisee nopsasti bussille liukastellessa. Aurinkokin lämmittää, ja askel käy keveäksi. Kukkasia, niitä minä odotan.
Putkimies: "En mää nyt kyllä löydä tästä mitään vikaa."
Minä: "No, kai siinä nyt jotain vikaa on, kun vedet ei pysy sisällä?"
Ei ole vielä tällä viikolla löytynyt riittävästi rohkeutta pestä pyykkiä. Kuinka pitkään sitäkin voi vetkuttaa? Vesivahingon mahdollisuus on kuitenkin oikein hyvä syy pitää likaista paitaa vielä yksi päivä.
Jos jotain positiivista, niin kevät on tulossa. Tiet ovat aivan peilijäässä, ja aamutokkura karisee nopsasti bussille liukastellessa. Aurinkokin lämmittää, ja askel käy keveäksi. Kukkasia, niitä minä odotan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)