Vielä vuosi ja kuukausi. Enää sen verran tätä odottamista. Puolitoista vuotta ei tuntunut missään, koska eihän koko asia ollut millään muotoa ajankohtainen. Saatoin olla ajattelematta koko asuntoa arjessani, mutta nyt se on hieman hankalaa. Keittiö- ja muut kiinteät kalusteet pitäisi materiaalien ohella valita tammikuussa. Siihen asti tuskin saan lainkaan rauhaa. Sitten onkin jo vuosi 2011, harjakaiset, kesä... Syksyn voikin sitten jo vapaasti puuhata muuttoa.
Vuosi ja kuukausi...
Joulun jälkeen voisi käydä vähän haistelemassa alennusmyyntejä, jos sieltä tarttuisi mukaan jotain seuraavaa joulua varten.
24. marraskuuta 2010
19. marraskuuta 2010
Kahvipapuja purkissa
Tänään perheeseen liittyi uutena jäsenenä kahvipensas. Harmikseni Turtolan KodinYkkösessä ei ollut sellaisia kahvipensaita kuin olisin halunnut. Näin pomoni uudessa työhuoneessa ehkä maailman veikeimmän kasvin, jonka kolme kapeaa mutta ryhdikästä vartta näyttivät kasvavan jokainen omasta, pienen kananmunan kokoisesta pavustaan. Pavut näyttivät köllöttelevän suurimmaksi osaksi mullan pinnalla. Omani kasvaa aivan tavallisen tylsästi suoraan mullasta tuuheana puskana. En ole vielä päättänyt, vienkö kahvinpensaan töihin vai jääkö se kotiin.
Kuulemma kahvipensaat eivät helpolla kuki, mutta jos niin joskus pääsisi vahingossa käymään, olisin hyvin tyytyväinen. Tahtoisin nähdä, miltä kahvin kukat näyttävät, ja olisihan se jännää nähdä, tekisikö puska papujakin.
Kuulemma kahvipensaat eivät helpolla kuki, mutta jos niin joskus pääsisi vahingossa käymään, olisin hyvin tyytyväinen. Tahtoisin nähdä, miltä kahvin kukat näyttävät, ja olisihan se jännää nähdä, tekisikö puska papujakin.
15. marraskuuta 2010
Perustavanlaatuisia muutostöitä
Miten uuvuttava päivä onkaan takana! Kahdeksaksi töihin ja heti oli edessä oman työpisteen muuttamista hallinnon tiloihin. Melkein tunnin verran me ähisimme työpöytiä paikasta toiseen siirrellen ja yrittäen löytää jotain järkevää ratkaisua tilaan. En voi sanoa tällä hetkellä varsinaisesti viihtyväni työpisteessäni. Päästäkääpä kaksi sisustusintoista naisihmistä rymsteeraamaan yhteistä työhuonetta! Katsoin parhaaksi olla hiljaa ja vikistä, jotta välirikolta ja henkivahingoilta vältyttäisiin.
Kahdentoista maissa kululaskut jäivät pöydälle ja suuntasin - tällä kertaa eksymättä - Tampellan esplanadille. Jännitti aivan vietävästi. Jälleen kerran aivan turhaan: asiakasvastaava oli ihanan pirteä ja rempsakka. Ennen kaikkea olin iloinen siitä, että hän sanoi suoraan, jos jokin ideani ei ollut järkevä toteuttaa, ja esitteli edullisia ratkaisuja. Tulimme hyvin juttuun, ja välillä keskustelu eksyikin pois aiheesta.
Seuraavista perustavanlaatuisista muutostöistä odotan tarjousta saapuvaksi:
(toim. huom. Saa nähdä, mitkä lopulta toteutetaan.)
KEITTIÖ
OLOHUONE, MAKUUHUONE
WC, KYLPYHUONE & SAUNA
Sain tietää, että asunnon huonekorkeus on 2,70 m. Yllätyin positiivisesti. Olin odottanut jotain 2,50 metriä.
Piipahdin tänään vielä kotona poikettuani Pirkkalassa Keittiömaailmassa. Olin huijannut isän kuskiksi ja tekniseksi asiantuntijaksi. Kierrellessäni ja tutkiessani erilaisia valaisinratkaisuja - ja kuolatessani kauniita keittiöitä - kadotin isän hyvin nopeasti. Kaivoin erään miesmyyjän esiin kolostaan ja esitin tälle asiani. Ihmettelin itse, miten kykeninkin kuulostamaan ihan siltä kuin olisin tiennytkin jotain työtasovalaisimista tai valaisimista yleensäkin. Pakko myöntää, että valaisimet ovat minulle pääasiallisesti kauniita esineitä, joilla luodaan tunnelmaa. Tämän vuoksi minulla on valaisinosastolla työskentelevä konsultti ja käsistään näppärä isä ja rakennustekniikkaa opiskeleva veli.
Asiointi myyjän kanssa oli kuitenkin todella hankalaa, koska a) en kuullut, mitä hän mutisi, b) minua häiritsi hänen jatkuva pälyilynsä sen näköisenä, että hän mieluummin pelaisi työpisteessään pasianssia. Sain kuitenkin puristettua hänestä tarvitsemani tiedot eräästä varsin viehättävästä spottivalaisimesta.
Kun aikaa oli kulunut liikkeeseen saapumisestamme hieman vajaat kymmenen minuuttia, olin kiertänyt kaikki keittiöt päällisin puolin, löytänyt yhden hyvän valaisinvaihtoehdon, tiedustellut sen tiedot ja ratkaisun, jolla sen voi asentaa ilman upotusta. Mielestäni siis varsin tehokasta toimintaa. Löysin kuitenkin kuskini istumassa myreänä eräässä mallikeittiössä paapattamassa puhelimeensa kuulostaen siltä, että olisi paljon mieluummin jossain muualla. Halusin vielä kiertää kylpyhuonepuolen ja tarkastella keittiökalusteita, mutta vilaus jäi hyvin pintapuoliseksi, kun kintereilläni napisi yksi turhautunut keski-ikäinen herrahenkilö, joka jaksoi marmattavalla äänensävyllä kommentoida jokaista ihastuksen huokaisuani: "Voi jumalauta, kato tota hintaa! Mieti nyt vähän, mitä tää kaikki maksaa." Teki mieli tokaista, että eihän katsominen maksa mitään, mutten viitsinyt ärsyttää. Koko visiitti Keittiömaailmaan oli ohi hieman yli vartissa. Tosin tuulikaapissa esillä ollut supergrilli puolestaan herätti isän huomion. Olisi pitänyt yhyttää hänet grillin ääreen heti kättelyssä, niin olisin saanut leikiten kierrellä ihan niin kauan kuin olisin halunnut. Kun olisin palannut grillin luo, isä olisi luultavasti ollut siellä keskustelemassa jonkun myyjän kanssa lihankäristämisen jalosta, miehisestä taidosta, grillin turboahdetuista ominaisuuksista ja kertonut edellisen ja seuraavan viikon menun sekä jakanut kokkausvinkkejään. Ei sillä, isä on todella taitava ruoanlaittaja, etenkin grillin ja savustuspöntön äärellä. Mutta mitä me tästä opimme? - Aina naisseurassa liikkeelle, kun kyse on sisustamisesta ja kalusteista!
Kävin sunnuntaina taas pyörähtämässä työmaan ohi, täytyy tunnustaa. Olihan siellä jo jotain elementtiä pystyssä. Lentovarikon toiselle puolelle nouseva korkea vuokratalo oli jo kohonnut huimasti. Se näyttikin jo siltä, että siitä tulee asuinrakennus. Odotan nyt vain innolla, että meidänkin tontillamme päästäisiin vauhtiin. Asiakasvastaava kyllä totesi, että kohta alkaa seinää nousta hurjaa tahtia. Joskin paikan päällä tehtävät välipohjavalut tietenkin hidastavat jonkin verran, mutta on se sen arvoista. Hieman saattoi jo arvailla, mitä mihinkin tulee. Yhden potentiaalisen hissikuilun alun bongasin.
Kahdentoista maissa kululaskut jäivät pöydälle ja suuntasin - tällä kertaa eksymättä - Tampellan esplanadille. Jännitti aivan vietävästi. Jälleen kerran aivan turhaan: asiakasvastaava oli ihanan pirteä ja rempsakka. Ennen kaikkea olin iloinen siitä, että hän sanoi suoraan, jos jokin ideani ei ollut järkevä toteuttaa, ja esitteli edullisia ratkaisuja. Tulimme hyvin juttuun, ja välillä keskustelu eksyikin pois aiheesta.
Seuraavista perustavanlaatuisista muutostöistä odotan tarjousta saapuvaksi:
(toim. huom. Saa nähdä, mitkä lopulta toteutetaan.)
KEITTIÖ
- Spotit keittiön työtasovalaisimina:
Voimakkaan häikimisen ja heikkonäköisyyteni vuoksi keittiön valaistus on erityisen tärkeä. Valo ei saa heijastua kaakeleista, kohdistua minuun päin, olla valkoista tai sinistä (sulkee pois asiallisen hintaluokan LED-vaihtoehdot)... Loisteputket ovat häikivien silmien ykköstappajat. Niinpä sain lähetteen Keittiömaailmaan Pirkkalaan ja Nokialle Nokian Sähkötaloon etsimään sopivia valaisimia ennen jatkotoimenpiteitä. - Lisäpistorasioita
Kun vakiovalaisimet poistetaan, on silti kiva, että niiden yhteydessä olleet pistorasiat korvataan jollain. - Rosterikoneet
Tahdon nähdä, mitä ne teoriassa maksaisivat. - "Vedettävä" liesituuletin
Eipähän tarvitse kolhia ohimoitaan liesituulettimen lippaan...
OLOHUONE, MAKUUHUONE
- lisää valaisinpaikkoja
- himmennyskytkimet
WC, KYLPYHUONE & SAUNA
- mustaksi petsattu sauna + kylpyhuoneen puolelle jatkuva, yhtenäinen katto
- kivielementti kiukaan taakse (tapaamisessa unohdin, mutta onneksi sähköposti on keksitty)
- saunan ohjauspaneeli kylpyhuoneen puolelle
- pyyhekuivain kahdella tangolla (oli vähän epävarmaa, onnistuuko moisen turhakkeen asentaminen ainakaan vesikiertoisena, sähkökäyttöisenä silkkaa idiotismia)
- peilikaappi ja peruslavuaari pois, tilalle työtasoon upotettu lavuaari nätillä hanalla ja suuri peili valaisimella (kohtuuhintaiset hana ja valaisin etsinnässä)
- lisäpistorasia
Sain tietää, että asunnon huonekorkeus on 2,70 m. Yllätyin positiivisesti. Olin odottanut jotain 2,50 metriä.
Piipahdin tänään vielä kotona poikettuani Pirkkalassa Keittiömaailmassa. Olin huijannut isän kuskiksi ja tekniseksi asiantuntijaksi. Kierrellessäni ja tutkiessani erilaisia valaisinratkaisuja - ja kuolatessani kauniita keittiöitä - kadotin isän hyvin nopeasti. Kaivoin erään miesmyyjän esiin kolostaan ja esitin tälle asiani. Ihmettelin itse, miten kykeninkin kuulostamaan ihan siltä kuin olisin tiennytkin jotain työtasovalaisimista tai valaisimista yleensäkin. Pakko myöntää, että valaisimet ovat minulle pääasiallisesti kauniita esineitä, joilla luodaan tunnelmaa. Tämän vuoksi minulla on valaisinosastolla työskentelevä konsultti ja käsistään näppärä isä ja rakennustekniikkaa opiskeleva veli.
Asiointi myyjän kanssa oli kuitenkin todella hankalaa, koska a) en kuullut, mitä hän mutisi, b) minua häiritsi hänen jatkuva pälyilynsä sen näköisenä, että hän mieluummin pelaisi työpisteessään pasianssia. Sain kuitenkin puristettua hänestä tarvitsemani tiedot eräästä varsin viehättävästä spottivalaisimesta.
Kun aikaa oli kulunut liikkeeseen saapumisestamme hieman vajaat kymmenen minuuttia, olin kiertänyt kaikki keittiöt päällisin puolin, löytänyt yhden hyvän valaisinvaihtoehdon, tiedustellut sen tiedot ja ratkaisun, jolla sen voi asentaa ilman upotusta. Mielestäni siis varsin tehokasta toimintaa. Löysin kuitenkin kuskini istumassa myreänä eräässä mallikeittiössä paapattamassa puhelimeensa kuulostaen siltä, että olisi paljon mieluummin jossain muualla. Halusin vielä kiertää kylpyhuonepuolen ja tarkastella keittiökalusteita, mutta vilaus jäi hyvin pintapuoliseksi, kun kintereilläni napisi yksi turhautunut keski-ikäinen herrahenkilö, joka jaksoi marmattavalla äänensävyllä kommentoida jokaista ihastuksen huokaisuani: "Voi jumalauta, kato tota hintaa! Mieti nyt vähän, mitä tää kaikki maksaa." Teki mieli tokaista, että eihän katsominen maksa mitään, mutten viitsinyt ärsyttää. Koko visiitti Keittiömaailmaan oli ohi hieman yli vartissa. Tosin tuulikaapissa esillä ollut supergrilli puolestaan herätti isän huomion. Olisi pitänyt yhyttää hänet grillin ääreen heti kättelyssä, niin olisin saanut leikiten kierrellä ihan niin kauan kuin olisin halunnut. Kun olisin palannut grillin luo, isä olisi luultavasti ollut siellä keskustelemassa jonkun myyjän kanssa lihankäristämisen jalosta, miehisestä taidosta, grillin turboahdetuista ominaisuuksista ja kertonut edellisen ja seuraavan viikon menun sekä jakanut kokkausvinkkejään. Ei sillä, isä on todella taitava ruoanlaittaja, etenkin grillin ja savustuspöntön äärellä. Mutta mitä me tästä opimme? - Aina naisseurassa liikkeelle, kun kyse on sisustamisesta ja kalusteista!
Kävin sunnuntaina taas pyörähtämässä työmaan ohi, täytyy tunnustaa. Olihan siellä jo jotain elementtiä pystyssä. Lentovarikon toiselle puolelle nouseva korkea vuokratalo oli jo kohonnut huimasti. Se näyttikin jo siltä, että siitä tulee asuinrakennus. Odotan nyt vain innolla, että meidänkin tontillamme päästäisiin vauhtiin. Asiakasvastaava kyllä totesi, että kohta alkaa seinää nousta hurjaa tahtia. Joskin paikan päällä tehtävät välipohjavalut tietenkin hidastavat jonkin verran, mutta on se sen arvoista. Hieman saattoi jo arvailla, mitä mihinkin tulee. Yhden potentiaalisen hissikuilun alun bongasin.
14. marraskuuta 2010
Huominen jännittää
Huomenna pitäisi tavata asiakasvastaava. Minä en oikeastaan edes tiedä, mistä kaikesta minun pitäisi puhua hänen kanssaan, ja valmistautuminen jää kuitenkin iltaan, koska olen piakkoin lähdössä viemään kynttilää papan haudalle ja sen jälkeen luvassa olisi Tsehovin Kirsikkapuisto. Tällä hetkellä tuntuu muutenkin, etten tahtoisi lähteä, sillä isänpäiväateria ja -kahvit jäävät väliin, samoin kuin mummun Madeiran-kuvashow. Onneksi on pakko tulla heti teatterin jälkeen kotiin, jotta ehdin vielä valmistella huomista tapaamista. Illalla minua taitaa odottaa melkoiset valaistus- ja sähkö- sekä materiaalisuunnitelmat - ja iso kuppi Dreamtime-kaakaota!
10. marraskuuta 2010
Kotipanelisti Berlioza
Huomasin vasta illalla postiin kolahtaneen Skanskan Kodit-lehti. En edes tiennyt, että sellaisen saisin. Mukava yllätys siis. Lueskelin lehden läpi ja sain kutkuttavia ideoita saunaa ja kylpyhuonetta silmällä pitäen. Kunpa kylppärin neliöt vain riittäisivät pienen paratiisin rakentamiseen. Tosin oma mottonihan on, että kannattaa olla pientä ja näppärää matkakokoa. Ehkä voisin laajentaa sen koskemaan myös henkilökohtaisia paratiiseja. Pieni neliömäärähän ei ole este: se on vain haaste suunnittelulle.
Lisäksi intouduin osallistumaan Kotipaneeliin, jossa tällä kertaa aiheena oli keittiö. Näin tutkimustyön perusteita opiskelevana tradenominalkuna kyselytutkimus oli taas maailmaa jännempi kokemus. Samalla sain sentään vähän pohtia keittiöasioitakin. Ilmoittauduin vakituisemmaksikin kotipanelistiksi, joten lisää kyselyitä on luvassa. Lupasivat, että 6-8 kertaa vuodessa, ei siis ollenkaan liikaa. Sisustus- ja kotiaiheisia kyselyitä, mmm...
Plus olen huolissani suklaan ja kaakaon ympärillä velloneesta uutisoinnista hinnannousuun liittyen. Ei voi maailma olla niin julma, että tekee suklaasta uuden kaviaarin! Kaakao oli sitä jo 1600-luvulla. En voi kuvitellakaan luopuvani rentouttavasta kaakaokupillisestani!
Aamulehti: Suklaasta tulee kohta kallista kuin kaviaari
Lisäksi intouduin osallistumaan Kotipaneeliin, jossa tällä kertaa aiheena oli keittiö. Näin tutkimustyön perusteita opiskelevana tradenominalkuna kyselytutkimus oli taas maailmaa jännempi kokemus. Samalla sain sentään vähän pohtia keittiöasioitakin. Ilmoittauduin vakituisemmaksikin kotipanelistiksi, joten lisää kyselyitä on luvassa. Lupasivat, että 6-8 kertaa vuodessa, ei siis ollenkaan liikaa. Sisustus- ja kotiaiheisia kyselyitä, mmm...
Plus olen huolissani suklaan ja kaakaon ympärillä velloneesta uutisoinnista hinnannousuun liittyen. Ei voi maailma olla niin julma, että tekee suklaasta uuden kaviaarin! Kaakao oli sitä jo 1600-luvulla. En voi kuvitellakaan luopuvani rentouttavasta kaakaokupillisestani!
Aamulehti: Suklaasta tulee kohta kallista kuin kaviaari
9. marraskuuta 2010
Madeiralta maanantaihin
Eilinen meni nostatellessa taas lämpöä elävien kirjojen puolelle. Minulla on kumma tapa vajota 34 asteen pintaan kuumeilun sijaan, ja voin sanoa, ettei se tunnu yhtään 40 asteen kuumetta miellyttävämmältä. Tärinää, vapinaa, päänsärkyä ja sitä kirottua uneliaisuutta. Noin alhaisessa lämpötilassa ei uskalla nukahtaa, kun hengitys on valveillakin raskasta ja vaikeaa.
Tänään mentiin taas jo ihan reippaana luennoille ja töihin. Pyörähdin töissä pikaisesti laittamassa reskontraa hieman kuosiin ja suuntasin sieltä pikimmiten mummulaa kohti. Mummu palasi eilen Madeiralta, ja pitihän sitä käydä kuulemassa, millainen mummun ensimmäinen kunnollinen ulkomaanmatka etelän lämpöön oli ollut. Hienohan se, ja mummu oli pärjännyt todella hyvin. Lentämistäkin jännittänyt mummu totesi, että eihän se lentäminenkään ollut yhtään hullumpaa, kun niin tasaisesti mentiin, ja jossain vaiheessa uskaltautui jopa vähän uloskin kurkistamaan.
Minä sain tuliaisiksi mustan nahkaolkalaukun. Olen siitä niin kiitollinen. Olen jo monta vuotta etsinyt uutta laukkua vanhan laukkuni tilalle, mutta nykyinen säkkimäinen kainalolaukkumuoti ei minua sytytä. Vaikka tiedänkin, että mm. Kauppalehden 3 sivulla on julistettu, ettei etenkään naisten sopisi käyttää olan yli heitettävää "lähettilaukkua", joka sopii vain Viivin ja Wagnerin Viivin kaltaiselle hippi-viherpiiperö-telaketjufeministille, ei laisinkaan tyylikkäälle bisnesnaiselle, en suostu luopumaan olkalaukun käsittämättömästä tavaratilasta ja käytännöllisyydestä. Kun sen kerran heittää olalle, niin siinähän se sitten on, vaikka mitä tekisin molemmilla käsillä tai vaikka juoksisin bussiin pää kolmantena jalkana valtaisassa lumipyryssä. En ole vielä ehtinyt tutustua kaikkiin uutukaisen laukkuni ominaisuuksiin, mutta perusvarusteluun kuuluu ainakin vetoketjutaskullinen läppä, jonka alla lokeroitua tavaratilaa suojaa toinen vetoketju. Laukussa on juuri sopivasti oma paikka kaikelle tarpeelliselle, ja yleensä vielä vetoketjulla erotettuna. Läppäriäni tämä kaunokainen ei tule koskaan sisäänsä nielemään, jollen sitten joskus hanki miniläppäriä, joka tämän tilaihmeen uumeniin uppoaisi leikiten.
Toisena uutena kassina voisin tähän väliin esitellä Lontoon Heathrow'n Harrodsista mukaani tarttuneen kestokassin. Näin sen siellä myymälässä ja tiesin, etten voisi lähteä ilman sitä. Se oli aivan näköiseni. Vihreä kestokassi oli juuri sopiva ostoskassiksi. Eipähän tarvitse muovipusseja ostella. Viikonlopun tanssileirillä kassi astuikin ensimmäistä kertaa palvelukseen ja toimitti eväskassin virkaa. Matkan varrella se saattaa saada kuljetettavakseen myös tanssikengät tai muuta vastaavaa. Monikäyttöinen vehje.
Jatkaakseni mummun Madeiran-tuliaisilla on mainittava lyhyt helminauha, joka on tehty Mallorcan helmistä. Ei siis ollenkaan aitoja helmiä, mutta kauniita joka tapauksessa. Lukkokin on todella kaunis, vaikkakin minusta vähän epäkäytännöllinen. Lisäksi sain nameja, marmeladia. Nam.
Erityisen iloinen olen siitä, että mummu on taas kotona ja että hän viihtyi matkallaan. Sitä kun jännitettiin niin kovasti etukäteen. Enkä vähiten minä, joka vähän epäilin, ettei tuo ulkomaanelämä ole meidän koko elämänsä kotikulmilla asunutta, hieman muukalaiskammoista mummua varten. Voi, mutta ihmiset olivat olleet niin kauniita ja ystävällisiä! Olen onnellinen, että mummu pääsi vähän katselemaan maailmaa. Ja taisi se halu päästä uudestaan ulkomaille jäädä vähän punttiin polttelemaankin...
Mitä tukikohtaani taas tulee, soitin tänään asiakasvastaavalle tiedustellakseni uutta aikaa tapaamisellemme. Tämä viikko ei ollut kummallekaan erityisen otollinen, joten meidän pitäisi vihdoin ja viimein tavata ensi maanantaina 15.11. klo 12.30. Hmm, 15.11. on muuten perustavanlaatuisten muutostöiden tarjouspyyntöjen deadline A-rappulaisille. Että sillä tavalla sitten. Taidan muistaa painokkaasti mainita, että minullehan ei ole annettu kohtuullista aikaa jättää tarjouspyyntöä asiakasvastaavan tapaamisen jälkeen, joten oletan, että minun ei tätä deadlinea tarvitse noudattaa, vaikka tarjouspyyntöni mahdollisimman pian pyrinkin jättämään. Sitä paitsi minussa on sen verran projektipäällikköä, että tiedän tuossa deadlinessa olevan hieman hätävaraakin laskettuna. Siis jos aikataulutuksen puikoissa on ollut yhtään projektinhallintaa opiskellut henkilö, kuten luultavasti onkin.
PS. Olin Rajattoman konsertissa Tampere-talossa, ja kivaa oli! Näin vanhoja ala-asteen opettajiani. Aikas ihania harmaahapsia ovat jo, niin herttaisia.
Tänään mentiin taas jo ihan reippaana luennoille ja töihin. Pyörähdin töissä pikaisesti laittamassa reskontraa hieman kuosiin ja suuntasin sieltä pikimmiten mummulaa kohti. Mummu palasi eilen Madeiralta, ja pitihän sitä käydä kuulemassa, millainen mummun ensimmäinen kunnollinen ulkomaanmatka etelän lämpöön oli ollut. Hienohan se, ja mummu oli pärjännyt todella hyvin. Lentämistäkin jännittänyt mummu totesi, että eihän se lentäminenkään ollut yhtään hullumpaa, kun niin tasaisesti mentiin, ja jossain vaiheessa uskaltautui jopa vähän uloskin kurkistamaan.
Minä sain tuliaisiksi mustan nahkaolkalaukun. Olen siitä niin kiitollinen. Olen jo monta vuotta etsinyt uutta laukkua vanhan laukkuni tilalle, mutta nykyinen säkkimäinen kainalolaukkumuoti ei minua sytytä. Vaikka tiedänkin, että mm. Kauppalehden 3 sivulla on julistettu, ettei etenkään naisten sopisi käyttää olan yli heitettävää "lähettilaukkua", joka sopii vain Viivin ja Wagnerin Viivin kaltaiselle hippi-viherpiiperö-telaketjufeministille, ei laisinkaan tyylikkäälle bisnesnaiselle, en suostu luopumaan olkalaukun käsittämättömästä tavaratilasta ja käytännöllisyydestä. Kun sen kerran heittää olalle, niin siinähän se sitten on, vaikka mitä tekisin molemmilla käsillä tai vaikka juoksisin bussiin pää kolmantena jalkana valtaisassa lumipyryssä. En ole vielä ehtinyt tutustua kaikkiin uutukaisen laukkuni ominaisuuksiin, mutta perusvarusteluun kuuluu ainakin vetoketjutaskullinen läppä, jonka alla lokeroitua tavaratilaa suojaa toinen vetoketju. Laukussa on juuri sopivasti oma paikka kaikelle tarpeelliselle, ja yleensä vielä vetoketjulla erotettuna. Läppäriäni tämä kaunokainen ei tule koskaan sisäänsä nielemään, jollen sitten joskus hanki miniläppäriä, joka tämän tilaihmeen uumeniin uppoaisi leikiten.
[tähän tulee kuva, kun sellaisen saan]
Toisena uutena kassina voisin tähän väliin esitellä Lontoon Heathrow'n Harrodsista mukaani tarttuneen kestokassin. Näin sen siellä myymälässä ja tiesin, etten voisi lähteä ilman sitä. Se oli aivan näköiseni. Vihreä kestokassi oli juuri sopiva ostoskassiksi. Eipähän tarvitse muovipusseja ostella. Viikonlopun tanssileirillä kassi astuikin ensimmäistä kertaa palvelukseen ja toimitti eväskassin virkaa. Matkan varrella se saattaa saada kuljetettavakseen myös tanssikengät tai muuta vastaavaa. Monikäyttöinen vehje.
[tähänkin tulee kuva]
Jatkaakseni mummun Madeiran-tuliaisilla on mainittava lyhyt helminauha, joka on tehty Mallorcan helmistä. Ei siis ollenkaan aitoja helmiä, mutta kauniita joka tapauksessa. Lukkokin on todella kaunis, vaikkakin minusta vähän epäkäytännöllinen. Lisäksi sain nameja, marmeladia. Nam.
Erityisen iloinen olen siitä, että mummu on taas kotona ja että hän viihtyi matkallaan. Sitä kun jännitettiin niin kovasti etukäteen. Enkä vähiten minä, joka vähän epäilin, ettei tuo ulkomaanelämä ole meidän koko elämänsä kotikulmilla asunutta, hieman muukalaiskammoista mummua varten. Voi, mutta ihmiset olivat olleet niin kauniita ja ystävällisiä! Olen onnellinen, että mummu pääsi vähän katselemaan maailmaa. Ja taisi se halu päästä uudestaan ulkomaille jäädä vähän punttiin polttelemaankin...
Mitä tukikohtaani taas tulee, soitin tänään asiakasvastaavalle tiedustellakseni uutta aikaa tapaamisellemme. Tämä viikko ei ollut kummallekaan erityisen otollinen, joten meidän pitäisi vihdoin ja viimein tavata ensi maanantaina 15.11. klo 12.30. Hmm, 15.11. on muuten perustavanlaatuisten muutostöiden tarjouspyyntöjen deadline A-rappulaisille. Että sillä tavalla sitten. Taidan muistaa painokkaasti mainita, että minullehan ei ole annettu kohtuullista aikaa jättää tarjouspyyntöä asiakasvastaavan tapaamisen jälkeen, joten oletan, että minun ei tätä deadlinea tarvitse noudattaa, vaikka tarjouspyyntöni mahdollisimman pian pyrinkin jättämään. Sitä paitsi minussa on sen verran projektipäällikköä, että tiedän tuossa deadlinessa olevan hieman hätävaraakin laskettuna. Siis jos aikataulutuksen puikoissa on ollut yhtään projektinhallintaa opiskellut henkilö, kuten luultavasti onkin.
PS. Olin Rajattoman konsertissa Tampere-talossa, ja kivaa oli! Näin vanhoja ala-asteen opettajiani. Aikas ihania harmaahapsia ovat jo, niin herttaisia.
4. marraskuuta 2010
Lykkäystä, jälleen
Tapaaminen asiakasvastaavan kanssa siirtyi jälleen. Hän on edelleen kipeänä. Mitäköhän tästäkin tulee? Deadline raksuttaa koko ajan lähemmäs, eikä silloin kuoletettavista muutostöistä ole vieläkään päästy keskustelemaan. Hmm? Mielenkiintoiseksi menee. Toivottavasti joskus ensi viikolla sitten. Alkujaanhan yhteydenoton piti olla viikolla 39, muistaakseni. Yli kuukausi sitten. Ja minä olin se, joka otti yhteyttä.
Alan käydä kärsimättömäksi.
Alan käydä kärsimättömäksi.
2. marraskuuta 2010
Nähdään perjantaina
Onneksi pidin tänään töissä puhelintani piippauksella. Asiakasvastaava soitti ja ilmoitti joutuvansa perumaan huomisen tapaamisemme kuumeen takia. Eipä siinä mitään, syysflunssa on kurja juttu ja näemme sitten perjantaina. Jollain lailla jopa helpottavaa: saan hieman lisää aikaa. Joskin töihin jäi paljon tekemättömiä töitä, jotka pitäisi saada perjantaina valmiiksi, joten mieluummin olisin istunut ja paahtanut hommia koneen äärellä. Etenkin, kun perjantaina joudun muutenkin lähtemään hieman etuajassa töistä ehtiäkseni viikonlopuksi Vihtiin. No, ei auta kuin olla tappavan tehokas ja taittaa niskat kasvavalta työvuorelta heti, kun perjantaina toimistolle pääsee.
1. marraskuuta 2010
Lontoosta asiakasvastaavalle
Mitään varsinaista päivitettävää ei ole. Huomenna täytynee vain tehdä todellinen lista asioista, joista pitää asiakasvastaavan kanssa keskustella keskiviikkoaamuna, jottei käy niin, että unohdan jotain oleellista ja muistan sen, kun kävelen ulos toimistolta.
Tänään kuitenkin kaipasin pitkästä aikaa todella paljon omaa rauhaa ja koloa, johon käpertyä pimeyttä karkuun kynttilöiden keskelle, suuren kaakaokupillisen kera. Kaipasin omaa tilaa ja hiljaisuutta vauhdikkaan työpäivän jälkeen. Ensimmäiseksi lomanjälkeiseksi työpäiväksi päivä oli oikein mukiinmenevä, varsinkin maanantaiksi.
Lontoo oli yhtä ihana kuin viimeksikin. Ehkä vielä ihanampikin, kun jouduin itse hieman suunnistamaankin navigaattoriystäväni puuttuessa. Musikaalit olivat upeita, hotelli mukava ja Sarastro sisustukseltaan yhtä yliampuva kuin ennenkin.
Shoppailun tuloksena mukaan tarttui Oasiksen musta vekkihame toimistolle. Piipahdimme myös Harrodsilla, jonka jouluosasto oli sisäisen joulupervertikkoni taivas. Ostin sieltä itselleni helmiäisenvalkoisen joulupallon, jossa on lumihiutaleita koristeina. Toweristakin löysin itselleni joulukoristeita: kaksi äärimmäisen kaunista lintua ja pari palloa oksille roikkumaan. Toinen oli pakko ostaa sen takia, että se oli suomalaisen Weisteen valmistama. Kun kerran kotimaiseen vierailla mailla törmää... Whittard of Chelsea -teekauppa osoittautui toiseksi taivaaksi tee-, kaakao- ja kahvivalikoimineen. Lentolaukkuun sullottiin purkilliset Hot Mint Chocolatea, Dreamtime Hot Chocolatea ja Mango & Passionfruit -teejuomaa. Jäin haaveilemaan suurista, valkoisista Hot Chocolate-Cappuccino -printtimukeista lautasineen ja päätin hankkia ne kyseisen puljun nettikaupasta. Ensin en löytänyt niitä laisinkaan, ja nyt tarkistaessani löysin koko sarjan.
Suurin löytöni oli kuitenkin Lontoo-aiheinen juliste, joka päätynee seinälleni heti, kun pääsen muuttamaan ja löydän sopivat kehykset. Joskin sopivien kehysten etsiminen ei liene suuri operaatio: yksinkertaiset mustat ja korkeakiiltoiset uskon parittavani julisteen kanssa. Jos kyseessä ei ole täysin sama, niin ainakin hyvin samanlainen juliste kuin alla oleva. (Näin äkkiseltään vilkaistuna PopArtUK näyttää varsin vaaralliselta nettikaupalta, oikea houkutusten pesä.)
Pakko vielä esitellä yksi lempipaikoistani Lontoossa. Nuoren tanssijan patsas Bow Streetin poikkikadulla.
Tänään kuitenkin kaipasin pitkästä aikaa todella paljon omaa rauhaa ja koloa, johon käpertyä pimeyttä karkuun kynttilöiden keskelle, suuren kaakaokupillisen kera. Kaipasin omaa tilaa ja hiljaisuutta vauhdikkaan työpäivän jälkeen. Ensimmäiseksi lomanjälkeiseksi työpäiväksi päivä oli oikein mukiinmenevä, varsinkin maanantaiksi.
 |
| Berliozan terveiset Lontoosta |
Shoppailun tuloksena mukaan tarttui Oasiksen musta vekkihame toimistolle. Piipahdimme myös Harrodsilla, jonka jouluosasto oli sisäisen joulupervertikkoni taivas. Ostin sieltä itselleni helmiäisenvalkoisen joulupallon, jossa on lumihiutaleita koristeina. Toweristakin löysin itselleni joulukoristeita: kaksi äärimmäisen kaunista lintua ja pari palloa oksille roikkumaan. Toinen oli pakko ostaa sen takia, että se oli suomalaisen Weisteen valmistama. Kun kerran kotimaiseen vierailla mailla törmää... Whittard of Chelsea -teekauppa osoittautui toiseksi taivaaksi tee-, kaakao- ja kahvivalikoimineen. Lentolaukkuun sullottiin purkilliset Hot Mint Chocolatea, Dreamtime Hot Chocolatea ja Mango & Passionfruit -teejuomaa. Jäin haaveilemaan suurista, valkoisista Hot Chocolate-Cappuccino -printtimukeista lautasineen ja päätin hankkia ne kyseisen puljun nettikaupasta. Ensin en löytänyt niitä laisinkaan, ja nyt tarkistaessani löysin koko sarjan.
 |
| Script tableware collection © Whittard of Chelsea |
Suurin löytöni oli kuitenkin Lontoo-aiheinen juliste, joka päätynee seinälleni heti, kun pääsen muuttamaan ja löydän sopivat kehykset. Joskin sopivien kehysten etsiminen ei liene suuri operaatio: yksinkertaiset mustat ja korkeakiiltoiset uskon parittavani julisteen kanssa. Jos kyseessä ei ole täysin sama, niin ainakin hyvin samanlainen juliste kuin alla oleva. (Näin äkkiseltään vilkaistuna PopArtUK näyttää varsin vaaralliselta nettikaupalta, oikea houkutusten pesä.)
 |
| Red Double Decker Bus © PopArtUK |
Pakko vielä esitellä yksi lempipaikoistani Lontoossa. Nuoren tanssijan patsas Bow Streetin poikkikadulla.
 |
| Young Dancer |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)