13. lokakuuta 2010

Kokouspöytäkirja ja aikatauluja

Esimieheni passitti minut tänään kesken työpäivän kotiin sairastamaan flunssaani. Olin jo kokonaan ehtinyt unohtaa, että minun pitäisi saada kokouspöytäkirjakin osakkeenostajien kokouksesta, ja tänäänhän se odotti minua postilaatikossa, kun kotiin päin taapersin.

Pöytäkirja sinällään ei sisällä mitään erikoista. Itse olisin ehkä kirjoittanut hieman seikkaperäisemmän pöytäkirjan kokonaisin virkkein ja muotoillut sen muutenkin asiallisemman näköiseksi ja helppolukuisemmaksi. No, kukin tyylillään. Pääasia, että asia käy ilmi.

Saatekirje puolestaan oli rutkasti mielenkiintoisempi. Se aiheutti lieviä sydämentykytyksiä. Materiaalivalintojen takarajat. Edelleenkään ei minuun olla oltu yhteydessä asiakasvastaavan puolesta eikä minulla varsinaisesti mitään hätää olekaan - paitsi että on kohta!

Tarjouspyynnöt saunamuutoksista sekä kantaviin seiniin tai väliseiniin vaikuttavista muutoksista (myös sähkö- ja putkimuutokset!) tulee olla asiakasvastaavalla rappuni kohdalla viimeistään 15.11.2010. Elikäs tuota noin... suunnilleen kuukauden päästä. Tiesin, että näillä asioilla on kiire, mutta että näin kiire - se tuli yllätyksenä. Muutenhan aikaa olisi ihan riittävästi, mutta tässä välissä ehdin viettää viikon Lontoossa, jossa tuskin tulee pohdittua pistorasioiden paikkoja, ja uusi periodikin alkaa koulussa heti Lontoon jälkeen, joten sekin kysyy huomiota ja energiaa. Samoin kuin tanssileirikin. Täytynee tässä alkaa tosissaan pohtia asioita ja värkätä tarjouspyyntöä. Onneksi olen jo aikaisemmin käynyt kirjeenvaihtoa välittäjän ja muutosinsinöörin kanssa, ja jonkinlaiset tarjoukset minulla onkin sähkötöistä.

Toinen todellinen yllätys oli loppujen materiaalivalintojen takaraja: 14.1.2011! Sissus, sehän on ihan justiinsa! Aikaisemmin minun tietoisuuteeni on kantautunut vain ympäripyöreä "sitten joskus keväällä/kesällä 2011". Olen tämän aavistuksen kanssa elänyt ja ollut vielä sen suurempia stressaamatta lattioista, kaakeleista ja kalusteista sun muista. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että on ryhdyttävä kiertelemään liikkeitä ja tutkimaan vaihtoehtoja. Kääks.

Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa. Teki tänään mieli pyörähtää Härmälänrannan kautta kotiin tullessa, mutta kun paikka ei oikein osu matkan varrelle, ei kipeänä viitsinyt lähteä sompailemaan. Nyt mustaviinimarjamehua nassuun ja viltin alle pötkölleen. Illalla voisi sitten katsella niitä sähköjä ja muita akuutteja muutoksia.

Ensimmäistä kertaa tuntuu, että aika loppuu käsiin. Muuttohan on ihan pian!
...vaikka siihen on yli vuosi.

Edit: En saa aikaiseksi kuin syvän ahdistuksen tuijotellessani pohjapiirrosta ja sähkökuvaa. Eniten tökkii keittiö, joka on yksi suuri murheenkryyni. Kunpa tietäisinkin, miten keittiöni järjestyy, niin olisi sähköt ja putketkin helpompi miettiä.

1 kommentti:

Hilla kirjoitti...

Niin lähellä mutta niin kaukana! Ja vuoden nyt seisoo vaikka päällään kun odotuksen päässä on jotain niinkin ihanaa kuin oma koti. Minäkään en malta odottaa, että pääset muuttamaan, silloin pääsee ihmettelemään tuparilahjoja ja viettämään juonimisiltoja teekupin ääressä. Purr, minkäs värinen se mohairpeitto oikein olikaan?

Aika, miksei se voi liikkua nopeammin silloin kun jotain kivaa on tiedossa? Tosin puolet hauskuudesta on juurikin se odottaminen. Kärsivällisyyttä... Mitä se on, onko se jotain syötävää?