Kävimme Tampere-päivänä parin kaverin kanssa kiertelemässä ja ihastelemassa kotikaupunkiamme. Finlaysonin palatsin pihassa jouduimme ilmahyökkäyksen uhreiksi, kun tammet päättivät tuulessa viskoa kaikki muhkeat terhonsa niskaamme. Terhoja ropisi keltaisten vaahteranlehtien päälle kuin sateella. Ropina ja muksahtelu oli kotoisaa kuunneltavaa, joka toi mieleen syysillat ja suuret sadepisarat katolla ja ikkunalaudoilla.
Keräsimme yhteisvoimin tammenterhoja talven varalle ja täytimme laukkuuni unohtuneen eväspussin. Harmi tietenkin viedä oravilta murkinat, mutta nämä tammenterhot riittävän kuivattelun jälkeen päätyvät lasipurkkiin ja hyllylle riemastuttamaan päiviäni. Heti, kunhan vain löydän sopivan sympaattisen lasipurkin. Tällä hetkellä terhot kellivät vielä foliorasiassa keittiön työtasolla odottamassa seuraavaa käskynjakoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti