Välittäjä soittelikin lupauksensa mukaan heti tiistaina. Nähdessäni puhelimeni vilkkuvan tuota nimeä keskellä varsin kehnoa työpäivää, tavoistani poiketen vastasin puhelimeen töissä ja vetäydyin tyhjillään olleeseen johtajan toimistoon puhumaan. Työkaverini hapan ilme kertoi kaiken.
Siinä toimistoa edestakaisin mittaillessani sovimme kaupantekotilaisuudesta, joka pidetään juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Kun se oli sovittu, vatsanpohjaan tuntui tipahtavan raskas, puristava möykky: minä oikeasti ostaisin asunnon! Se tunne oli sekoitus jännitystä ja kammoksuttavaa pelkoa. Ensimmäinen ajatus oli: "Miten minä tästä selviän?" Ehkä tämä tästä... Ensimmäinen erä erääntyy maksuun heinäkuun puolivälin kieppeillä. Huh huh.
Ankeanharmaita raha-asioita iloisempiin sfääreihin. Kävin valaistuseksperttini kanssa Sokoksella kiertelemässä valaisinosastolla. Ei siellä varsinaisesti mitään ollut enkä minä vielä mitään haluaisi ostaakaan, kun ei ole asuntoakaan olemassa. Ihastuin kuitenkin suloiseen minimyrskylyhtysarjaan, joka olisi aika hauska parvekkeella tuulisina syysiltoina. Hintakaan ei päätä huimannut, mutta täytyy nyt katsoa, saanko pidäteltyä itseäni. Toinen kaunis ilmestys oli kromattu oksa, jossa kilvan loistivat led-valot ja pienet kristallit (taisivat kyllä olla lasia). Siron huurteinen olemus sopisi loistavasti helmikuisiin pakkaspäiviin oksilla kimmeltävän kuuran seuraksi. Minullehan tuollaiset krumeluurit ovat vähän liikaa, vaikka kauniita ovatkin.
Jos minä jotain lamppuosastolla ymmärsin, niin sen, miten vaikeaa valaisinten valitseminen tulee olemaan. Hyväkin sisustus menee pilalle huonossa valaistuksessa. Hyvällä valaistuksella taas voi pelastaa vähän kehnommankin sisustuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti