Kävin puolitoista viikkoa sitten tapaamassa kohteen myynnistä ja esittelystä vastaavaa kiinteistönvälittäjää. Erittäin mukava ja asenteeltaan positiivinen nainen. Pidin hänestä todella paljon, ja uskon, että yhteistyö sujuu hyvin koko tämän projektin ajan.
Keskustelimme perustavanlaatuisista muutostöistä, kuten keittiön kaluste- ja valaistusmuutoksista ja valaistusmuutoksista yleensä. Hän lupasi lähettää hinta-arvion viime viikon aikana, ja perjantainahan tarjous hinta-arvioineen tipahti työsähköpostiini. Valitettavasti olin tuolloin jo kotona eikä webmail toiminut, joten sain odottaa maanantaihin asti, että pääsin näkemään tarjouksen ja muutostöistä piirretyt kuvat. Tietenkin minua hieman harmitti, että tarjouksen lähettäminen oli venynyt niin pitkään, mutta ymmärrän toki, että kun tietoja ja dokumentaatiota pitää odottaa A:n ja B:n välisessä viestinnässä henkilöltä C, matkaan saattaa ilmestyä monenlaisia ajallisia mutkia. Mielestäni oli kuitenkin mukavaa, että välittäjä ilmoitti minulle heti tekstiviestitse lähettäneensä minulle postia, niin minun ei tarvinnut koko viikonloppua kärvistellä, onko tarjousta muistettu vai ei. Luottamukseni välittäjänkin täsmällisyyteen, kykyyn hoitaa asioita ja ennen kaikkea lupauksiin säilyi. Hyvä niin. Jos minä jotain inhoan, niin työskentelyä leväperäisten ”joo joo, hoidan - sitten joskus” -ihmisten kanssa, jolloin ei voi koskaan tietää, tulevatko asiat hoidetuiksi vai eivät.
Tätini kerrostaloasunnon katastrofien putkiremonttia kauhulla seuranneena ja siitä oppineena aion olla hyvin tarkka sen suhteen, millaisia tarjouksia muutostöistä hyväksyn, ja varmistaa aina, että kumpikin osapuoli puhuu varmasti samasta asiasta. Tätini ”ah, olen niin kauhean stressaantunut hoitotyöläinen, etten ehdi hetkeksikään paneutua mihinkään” -asenteella, hätäisellä papereihin perehtymisellä, kovalla äänellä ja räiskyvällä temperamentilla on tähän mennessä ehditty jo saada kylpyhuoneen seinään vääränlaiset laatat ja aivan varmasti uuden keittiönkin kanssa jotain ongelmia ilmenee, viimeistään kalusteiden mitoissa. Toki remontissa on sattunut ja tapahtunut monenlaista vahinkoa ja fiaskoa täysin tädistäni riippumattomista syistä, mutta olen silti lopen kyllästynyt kuuntelemaan ainaista räksytystä, mikä nyt taas on mennyt vikaan, mikä on väärin ja kuka on syypää mihinkin ongelmaan. Ja se huokaileva marttyyriasenne… Ei, minä olen päättänyt hoitaa oman asuntoni kohdalla asiat niin, ettei minun tarvitse kohtuuttomassa määrin kiduttaa läheisiäni stressilläni ja tyytymättömällä motkotuksellani. Varmasti vastoinkäymisiä tulee, niiltä kun ei voi tällaisessa projektissa välttyä, mutta ne on vain hyväksyttävä ja minimoitava huolellisuudella. Ei tuplavarmistaminen mitään maksa (kunnes käytetty ylimääräinen työaika keksitään veloittaa minulta, niin pitkälle en aio mennä, jos ei ole pakko).
Itse tarjous näytti pääpiirteissään ihan hyvältä. Keittiön kalustemuutoksia ei oltu tehty visioni mukaan, joten otin kynän ja viivaimen kauniiseen käteen ja käytin iltani piirrellen keittiön toista seinää kalusteineen havainnollistaakseni, mitä halusin. Muutosarkkitehti saa varmaan slaakin nähdessään tuherrukseni… Muut muutokset olivat ok. Kylpyhuoneen peilikaapin tahdoin vaihtaa tasopeiliksi, ja tarjouksessa oli sen päälle ehdotettu asennettavaksi ”valolippaa” kolmella led-spotilla, ja kyseisestä ratkaisusta pyysin jonkinlaista kuvaa. Valolippa ei sinällään kuulosta kovin houkuttelevalta, ja mielelläni peilin päälle valitsisin itse jonkin pesutiloihin sopivan valaisimen. Onneksi on valaisinkonsultti (eli -myyjä) läheisessä ystäväpiirissä, niin tiedän, kenet kiskon mukaani lamppukauppaan. Kun peilikaappia tai siihen kuuluvaa loisteputkivalaisinta ei asenneta, muistutin vielä, että alkuperäisessä suunnitelmassa loisteputkivalaisimen yhteydessä ollut pistorasia siirrettäisiin peilin päältä sen viereen. Lyhyt ihminen kun olen. Lisäyksenä tiedustelin vielä asunnon ikkunoista ja sälekaihtimista. Olen niin tottunut sälekaihtimiin, että minulla on sellaiset pakko olla, tosin jo voimakkaan häikimisen vuoksi. Sitten pitäisi enää päättää, millaiset sälekaihtimet haluan.
Onneksi tarkemmat materiaalivalinnat täytyy tehdä vasta myöhemmin. Suunnitellut materiaalivaihtoehdot ja keittiö-/kylpyhuonekokonaisuudet esittelevä vihkonen tuli tuossa ehkä vajaat kolmisen viikkoa sitten postissa. Minun tyylisilmääni suunnittelijat olivat tehneet varsin ontuvia kokonaisuuksia, mutta ehkä niistä soveltamalla saan koottua mieleiseni. Kun nyt ensin saisi polttavat muutostyöt mahdollisimman nopeasti selvitettyä ja pois alta. Niiden lopullinen hinta-arvio sanelee aika paljon, kuinka paljon ja mitä materiaaleja/elementtejä voin pistää vaihtoon.
Tekisi vain jo mieli päästä hipelöimään huonekaluja ja ihastelemaan valaisimia, mattoja ja muita sisustusjuttuja. Mutta ei. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä - onko se jotain syötävää?
PS. Oli pakko kertoa tuttavapariskunnalle hankinnastani, kun olimme yhteisen ystävämme yo-juhlissa. Luotettuni ja valaisinkonsulttini kun oli lakitetulle ystävällemme vahingossa möläyttänyt kahvilakeskustelussa minun hankkineen omistusasunnon, ja… no, kun tulevien pirskeiden vähyyttä taivasteltiin, en osannut pitää suutani kiinni tulevista tupareistani. Onneksi tämä tuttavapariskunta (kuulostaapa tätimäiseltä, vaikka kyse on reilu parikymppisistä ihmisistä) on niitä aikuismaisimpia ja järkevimpiä suppeassa ystäväpiirissäni, joten he suhtautuivat ihan asiallisesti ja hyvin. Huh, hyvä. Ja onpahan nyt ainakin joku ikätoveri, jonka kanssa voi jutella asiasta järkevästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti