Strategiset mitat

Halusin suhteellisen napakan, kompaktin ja käytännöllisen asunnon. En ahdasta boksia, mutten myöskään nelihenkisen perheen taistelutannerta tai muita turhia neliöitä. Yksiö, vaikka tilavakin, tuntui vähän turhan väliaikaiselta ratkaisulta, ja vaikka kolmioon olisikin saanut oman työhuoneen, kaksio sijoittui neliöiltään ja hintaluokaltaan järkevimmälle tasolle. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että neliöhinta jäi Tampereen keskiarvon alle lähes sadalla eurolla. Minun kotini kun on sitten vielä ihan uusikin ja vailla remonttia.

Minun kotini pohjapiirros.

Niinpä haaviin tarttui toisen kerroksen kaksio, 58 m². Noihin neliöihin mahtuu toimivassa pohjassa pieni eteinen, olohuone (17,9 m²), avokeittiö, makuuhuone (13,4 m²), wc+kylpyhuone ja sauna. Auringonlaskuja voi myös ihailla lasitetulta länsiparvekkeelta kera teekupposen ja pikkuleipien. Järvikin ehkä kimaltelee jostain rantatalojen välistä hyvällä tuurilla. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen.

Toinen kerros ehkä hieman mietityttää. Onko ikkunan alta kulkeva tie kovinkin rauhaton, vilkasliikenteinen? Rälläävätkö kaikki seudun mopoteinit makuuhuoneeni ikkunan ali rantaan rellestämään? L-muotoinen talo kuitenkin toimii ikään kuin porttina alueelle: kaikki sisääntuleva liikenne rajautuu siihen. Toisaalta voi ajatella hyviäkin puolia: toinen kerros ei kuitenkaan ole maan tasalla, allani asuu joku (hyvä vai huono asia, en tiedä) ja kun hintaa tuli kymppitonni lisää per kerros, niin ratkaisu oli ehkä vallan passeli. Kun talo lisäksi on siinä pääkadun varressa, bussipysäkille on lyhyt matka sprintata kuin Marion Jones konsanaan. Pysäkin pitäisi olla ihan siinä kulmilla. En ole vain koskaan huomannut kulkiessani katsoa.

Matkaa keskustaan on noin 5,3 kilometriä. Kesäisin sen pyöräileekin mukavasti. Rantaan päräyttää hetkessä 400 m kevyttä alamäkeä, ja se vielä tuntuu paljon lyhyemmältä matkalta. En ole aivan varma, pitäisikö 02.fi:n reittihakuun luottaa niin raamatullisesti. Alueelle pitäisi tulla naapuritaloon lähikauppa, mutta suuremmatkin marketit ja kauppakeskukset ovat kävelymatkan päässä mäennyppylän takana. Pahus, jättivät sen mäen minun ja ruoan väliin keskelle tietä... Hatanpään Arboretumin ja kartanon kukkatarhojen siimekseenkin kävelee kolmisen kilometriä, hobittimatkana sopivasti siis lenkin verran.