5. kesäkuuta 2010

Valokuvausretki Tsernobyliin

Olisi ehkä ollut järkevämpää kirjoittaa ensin vaikka alueesta tarkemmin tai perehtyä sen jännittävään historiaan, mutta koska olen luonteeltani malttamaton, pidän kauniista asioista ja tahdon nähdä, miten kotini rakentuu vaihe vaiheelta, jaan mieluummin valokuvausretkeni tuleville kotikulmilleni. Kuvat ovat helatorstain satoa, ja sen jälkeen on tontille puskenut auringonkeltaisia kukkasaarekkeita, joista pidän kovasti. Harmi vain, että ne jyrätään viimeistään elokuussa, kun maanmuokkaustyöt alkavat, ja tuskin kukkasia enää sen koommin tontilla nähdään, kun siihen talo läjäytetään.

Mutta aloitetaan ensin retkellä luonnonhelmaan rannan järvi- ja saarimaisemiin. Tarkkasilmäinen voi mahdollisesti bongata Ratinan stadionin, Näsinneulan ja Viikinsaaren laivalaiturin. Sää ei ollut se aivan kirkkain, joten näkyvyyskin jäi vähän heikommanlaiseksi. Varmasti tulen kuitenkin viettämään vielä hetkiä kuvaten rantoja jonain kauniina ja kirkkaana päivänä, jolloin voin sitten esitellä noita vettentakaisia nähtävyyksiä.
Tässä kuitenkin rannan pieni venesatama.
Pienen Härmälänsaaren nuotiopaikkoineen mantereeseen yhdistää sympaattinen puusilta.
Lempipaikkani Härmälänsaaressa. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Miten viehättävä pieni polku ja tunnelmallinen (ja umpilaho) kaide käkkyräpuun kupeessa. Vaikka kaide on kuin tehty nojailemiseen ja järvituulen haistelemiseen, sitä kohti ei parane edes hengittää. Erehdyin koskettamaan sitä, ja tuokin hellä ele sain sen natisemaan ja kallistumaan lahonneisuuttaan. Kaunis se on siitä huolimatta, omalla ränsistyneellä tavallaan.
Rentukatkin kukkivat jo ensimmäisten lämminten päivien kunniaksi.
Samainen kaide alhaalta käsin. Rinne houkutteli kiipeilemään mitä suurimmissa määrin, mutta kameraa kanniskellen en tahtonut lähteä kokeilemaan. Sopii roomeon huhuilla heilalleen.
Näkymiä sillalta vastarannalle. Pyynikinharjua, Näsinneulaa ja Ratinaa ja hiirenkorvalle puskenut kesää enteilevä koivu.
Lisää rantakoivuja ja vettä.
Lentotukikohdan urheilukeskus eli tenniskenttä, joka äärimmäisen huonosti erottuu kuvasta. En uskaltanut mennä kuvaamaan lähempää, sillä kentällä oli joku huoltomies massakenttää tasoittamassa jyrän kanssa. Olisi vielä jyrännyt minutkin ja ryöstänyt kamerani. Ja ei sillä, että minä pelaisin tennistä, mutta kenttä nyt ainakin on sitten naapurissa...
Alueen ensimmäinen valmis talo, Satamavouti. Aivan rannassa, hinnat pilvissä - järvinäköalojen vuoksi tietenkin. Kuraisen lammikon täplittämälle nurmikentälle olisi tarkoitus ilmeisesti rakentaa lisää ökypistetaloja. Itse olisin pitänyt enemmän nurmikentästä ja kukkaistutuksista, mutta raha se tässä maailmassa puhuu ja sanelee. Kuvassa myös vanha piippu, jonka historiaa en vielä tiedä, mutta josta aion ottaa selvää. Piippu on suojelukohde, joten se tulee jäämään maisemaan kunnollisen kunnostuksen kera. Siihen on myös suunniteltu jonkinlaista toimintaa. Itse puhuisin pikkuisen vohvelikahvilan puolesta.
Vihdoin sitä aitoa Tsernobyl-tunnelmaa! Tuleva kotikatuni. Kuolevan teollisuusalueen viimeiset henkäykset ennen purkutuomion täytäntöönpanoa.
Käsittääkseni kukkulan päällä oleva rakennus on piipun tavoin suojelukohde. Monttuun rakennetaan pistetalo tai pari vuokrataloiksi, kovaa rahaa pelissä.
Vanha lentovarikkokin jää funkkistyyleineen tuomaan oman mausteensa alueen erikoiseen ilmeeseen. Kunnostuksen jälkeen tilaan suunnitellaan erilaista toimintaa, monitoimitiloista on ollut puhetta markkinointimateriaaleissa. Kunhan vain ostaja löytyisi...
Kalmarin vanha päärakennuskin saa uuden viran teollisuuden siirryttyä alueelta mm. Puolaan.
Sisu-aukio ja Berliozan tukikohdan pieni Potkuripoika, joka lienee sukua Brysselin Manneken Pisille. Potkuripoika on Unto Hietasen pronssinen muistomerkki ensimmäiselle tehdylle suomalaiselle moottorilentoyritykselle.
Potkuripojan vieressä komeilee Viima VI-1, josta kyltissä kerrotaan seuraavasti:
Parvekkeeni tienoilta otettu valokuva, joskin parvekkeeni on luonnollisesti toisella puolella katua. Parvekkeelleni siis näkyy sopivasti pala suomalaista ilmailuhistoriaa.
Ja sitten itse kruununjalokivi: tälle tontille minun kotini rakennetaan noin seitsemänkymmenen muun kodin kanssa. Jäljen voisi olettaa olevan suunnilleen samanlaista kuin aiemmin esitellyssä Satamavoudissa. Tätä kulmausta siis kytätään seuraavat 18 kuukautta. Kuten ystäväni ja luotettuni totesikin: "Käyt siellä ravaamassa ja touhotat, että nyt on jo tukirakenteet pystyssä toiseen kerrokseen asti!"

Ei kommentteja: