Tänään mentiin taas jo ihan reippaana luennoille ja töihin. Pyörähdin töissä pikaisesti laittamassa reskontraa hieman kuosiin ja suuntasin sieltä pikimmiten mummulaa kohti. Mummu palasi eilen Madeiralta, ja pitihän sitä käydä kuulemassa, millainen mummun ensimmäinen kunnollinen ulkomaanmatka etelän lämpöön oli ollut. Hienohan se, ja mummu oli pärjännyt todella hyvin. Lentämistäkin jännittänyt mummu totesi, että eihän se lentäminenkään ollut yhtään hullumpaa, kun niin tasaisesti mentiin, ja jossain vaiheessa uskaltautui jopa vähän uloskin kurkistamaan.
Minä sain tuliaisiksi mustan nahkaolkalaukun. Olen siitä niin kiitollinen. Olen jo monta vuotta etsinyt uutta laukkua vanhan laukkuni tilalle, mutta nykyinen säkkimäinen kainalolaukkumuoti ei minua sytytä. Vaikka tiedänkin, että mm. Kauppalehden 3 sivulla on julistettu, ettei etenkään naisten sopisi käyttää olan yli heitettävää "lähettilaukkua", joka sopii vain Viivin ja Wagnerin Viivin kaltaiselle hippi-viherpiiperö-telaketjufeministille, ei laisinkaan tyylikkäälle bisnesnaiselle, en suostu luopumaan olkalaukun käsittämättömästä tavaratilasta ja käytännöllisyydestä. Kun sen kerran heittää olalle, niin siinähän se sitten on, vaikka mitä tekisin molemmilla käsillä tai vaikka juoksisin bussiin pää kolmantena jalkana valtaisassa lumipyryssä. En ole vielä ehtinyt tutustua kaikkiin uutukaisen laukkuni ominaisuuksiin, mutta perusvarusteluun kuuluu ainakin vetoketjutaskullinen läppä, jonka alla lokeroitua tavaratilaa suojaa toinen vetoketju. Laukussa on juuri sopivasti oma paikka kaikelle tarpeelliselle, ja yleensä vielä vetoketjulla erotettuna. Läppäriäni tämä kaunokainen ei tule koskaan sisäänsä nielemään, jollen sitten joskus hanki miniläppäriä, joka tämän tilaihmeen uumeniin uppoaisi leikiten.
[tähän tulee kuva, kun sellaisen saan]
Toisena uutena kassina voisin tähän väliin esitellä Lontoon Heathrow'n Harrodsista mukaani tarttuneen kestokassin. Näin sen siellä myymälässä ja tiesin, etten voisi lähteä ilman sitä. Se oli aivan näköiseni. Vihreä kestokassi oli juuri sopiva ostoskassiksi. Eipähän tarvitse muovipusseja ostella. Viikonlopun tanssileirillä kassi astuikin ensimmäistä kertaa palvelukseen ja toimitti eväskassin virkaa. Matkan varrella se saattaa saada kuljetettavakseen myös tanssikengät tai muuta vastaavaa. Monikäyttöinen vehje.
[tähänkin tulee kuva]
Jatkaakseni mummun Madeiran-tuliaisilla on mainittava lyhyt helminauha, joka on tehty Mallorcan helmistä. Ei siis ollenkaan aitoja helmiä, mutta kauniita joka tapauksessa. Lukkokin on todella kaunis, vaikkakin minusta vähän epäkäytännöllinen. Lisäksi sain nameja, marmeladia. Nam.
Erityisen iloinen olen siitä, että mummu on taas kotona ja että hän viihtyi matkallaan. Sitä kun jännitettiin niin kovasti etukäteen. Enkä vähiten minä, joka vähän epäilin, ettei tuo ulkomaanelämä ole meidän koko elämänsä kotikulmilla asunutta, hieman muukalaiskammoista mummua varten. Voi, mutta ihmiset olivat olleet niin kauniita ja ystävällisiä! Olen onnellinen, että mummu pääsi vähän katselemaan maailmaa. Ja taisi se halu päästä uudestaan ulkomaille jäädä vähän punttiin polttelemaankin...
Mitä tukikohtaani taas tulee, soitin tänään asiakasvastaavalle tiedustellakseni uutta aikaa tapaamisellemme. Tämä viikko ei ollut kummallekaan erityisen otollinen, joten meidän pitäisi vihdoin ja viimein tavata ensi maanantaina 15.11. klo 12.30. Hmm, 15.11. on muuten perustavanlaatuisten muutostöiden tarjouspyyntöjen deadline A-rappulaisille. Että sillä tavalla sitten. Taidan muistaa painokkaasti mainita, että minullehan ei ole annettu kohtuullista aikaa jättää tarjouspyyntöä asiakasvastaavan tapaamisen jälkeen, joten oletan, että minun ei tätä deadlinea tarvitse noudattaa, vaikka tarjouspyyntöni mahdollisimman pian pyrinkin jättämään. Sitä paitsi minussa on sen verran projektipäällikköä, että tiedän tuossa deadlinessa olevan hieman hätävaraakin laskettuna. Siis jos aikataulutuksen puikoissa on ollut yhtään projektinhallintaa opiskellut henkilö, kuten luultavasti onkin.
PS. Olin Rajattoman konsertissa Tampere-talossa, ja kivaa oli! Näin vanhoja ala-asteen opettajiani. Aikas ihania harmaahapsia ovat jo, niin herttaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti