Sain tänään pidätellä aamupuuroista epäuskon tyrskähdystä, kun luin Aamulehteä ennen töihin lähtöä. Härmälänranta ja Härmälänsaari olivat päässeet otsikoihin. Eivät tokikaan rakennettavana "rentona rantakaupunginosana" vaan lähinnä hieman kyseenalaisten tyyppien hengailureviirinä. Venesataman rampilta oltiin lykätty veteen punainen Toyota Supra -urheiluauto siirtokilvissä, lasi rikki. Aamu-uimarit olivat sen sitten löytäneet aalloista pilkistävän antennin ansiosta.
Aamulehden juttu aiheesta: Uimarit löysivät järvestä urheiluauton Härmälässä - poliisi etsii omistajaa
On se mukavaa, että on rauhallista aluetta. Kunhan lykkivät autojaan järveen ilman ihmisiä ja hiljaa, jotta minä saan nukkua... Vaikka kyllähän tuollainen pikkuinen saari varmasti on suosittu riekkumispaikka varsinkin näin kesäisin ja kera kuuluisan pussikaljan. Valitettavasti. Ehkä se siitä rauhoittuu, kun alue rakennetaan ja rantaan muuttaa väkeä.
Ehkä minun pitää vain maalaistyttönä tottua ajatukseen, että sellaista se sitten on kaupungissa. Kyllähän minua jo peloteltiin, että kuolaavat, kalmankalpeat hullut kroolaavat pakkopaidanriekaleissa järven yli ja kiipeävät syksyisen aamuyön koleina, utuisina tunteina parvekkeelleni, tunkeutuvat sisään ja äänettömästi ilmestyvät taakseni märkinä ja riutuneina tuijottamaan. Hienoa, minulla on siis jo oma mörkö tai muutama odottamassa, että hankin sängyn, jonka alle ne voivat majoittua, kun muutan luukkuuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti