Vasta eilen ja tiistaina aloin vihdoin tajuta, että todellakin allekirjoitin kauppakirjan, saan oman asunnon ja joudun sen myös itse maksamaan hamassa tulevaisuudessa. Siis oman asunnon! Olin haljeta, kun tämä iskostui mieleeni Hämeensillalla kirkkaan taivaan alla. Vau.
Repsahdin tänään kyllä aivan täysin käydessäni mekkokangasostoksilla. Nyt harmittaa niin, että melkein itkettää. Onnistuin tuhlaamaan kangaskauppaan lähes sata euroa - jotain sellaista, mitä en toivoisi enää toiste tapahtuvan! Olisin halunnut tietynlaista kangasta, mutta sellaista ei ollut. Päädyin toiseen väriin ja melkein puolet kalliimpaan kankaaseen, kävelin ulos kaupasta kangas laukussa ja aloin saman tien katua. Sitten toiseen kangaskauppaan ja sieltä sitä ensimmäistä vääränlaista kangasta, joka olisi sitten kuitenkin ollut ihan hyvä tai ainakin parempi kuin ensimmäisenä ostamani. Miten osaakin ihminen olla tyhmä ja holtiton. Loppujen lopuksi löysin mummuni varastosta todella kauniin puvun, josta saisi leikattua ihan hyvän hameen - täysin ilmaiseksi - ja yläosaksi olisin voinut ostaa holkkihihaisen paidan. Olisin selvinnyt viidesosalla kuluista. Karu tosiasia on, etten edes pidä kovin paljoa pallokankaasta, jota minulla nyt on yhteensä reippaat viisi metriä. Onhan se ihan hauska, mutta... Mummulta löytynyt mekko, tuleva hame, sopii minulle värinäkin paljon paremmin. Olen tyhmä, se harmittaa. Sillekin saturaiselle olisi ollut kummasti paljon hyödyllisempää käyttöä. Enkä minä edes tiedä, olenko minä menossa niihin tansseihin, joihin mekon ajattelin ommella. Minut tuntien en ole menossa. Kun budjetti lipesi jo näin pahasti käsistä, niin ei huvittaisi tuhlata matkoihin, ruokaan ja muuhun yhtään enempää. Ote vain lipesi. Näitä ei saa sattua enempää.
Suunnitelmissa on kesälomareissu Valamon luostariin. Se nyt ei onneksi ole kovin kallis reissu, vaikka palaahan sitä rahaa siihenkin. Kyllä sitä silti pitää jonnekin lyhyellä lomallaankin päästä, kun on ensin koko kevään ja kesän paahtanut töissä kaikki viikot. Muuten menee syksy pipariksi.
Ehkä tämä tästä. Tein hieman laskelmia, ja jopa tanssiharrastuksen välttämättömienkin kulujen jälkeen tästä selvitään. Syyskuuhun mennessä pitäisi tilanteen tasaantua. Harmistus on ja pysyy, mutta haihtuu ehkä ajan myötä. Pitää vain muistaa, että olen Lentotukikohdalle satasen auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti