Kiertelyä Ikeassa

En ole koskaan ollut mikään Ikea-fani. Kun moinen pytinki nyt kuitenkin kulmille saatiin ja vaikka se onkin syntisen ruma ulkoa, oli siellä pakko käydä. Suosittelen lämpimästi perjantai-iltaa Ikea-shopitteluun: silloin siellä ei ole suurta väentungosta, on tilaa liikkua ja kiljuvien, kiukuttelevien lastenkin määrä on tärykalvojen ja hermojen sietokyvyn rajoissa.

Niin kuin arvelinkin, Ikean tarjonta ei minua kovin paljoa miellyttänyt. Makuni ei vain oikein osu Ikean valikoiman puitteisiin. Pähkinäpuisesta kirjahyllystä ja cd-tornista pidin, muuten en kokenut suurempia haluja nähdä mitään huonekalua omassa asunnossani. Sisustusideat sen sijaan kiinnostivat minua mööpeleitä enemmän. Luultavasti löysin vastauksen keittiön työtasovalaisinongelmaani ja vastaus näyttää tältä:

Kolmen halogeenispotin Grundtal antoi upean tasaisen, häikimättömän valon työtasolle ja vierekkäin kytkettyinä niistä sai myös luotua hämärää hajavaloa. Nyt täytyy enää keskustella muutosarkkitehdin tai -insinöörin kanssa mahdollisuuksista asentaa keittiööni muutama Grundtal valaisemaan kokkauspuuhiani.

Kaikkien sisustusviettiä stimuloivien virikkeiden keskellä virisi voimakkaana halu päästä jo omaan kotiin. Niin voimakkaana, että olisin voinut poksahtaa kärsimättömästä odotuksesta ja malttamattomasta kaipuusta. Tahtoisin jo rakentaa oman pesäni ja nauttia sen lämpimistä nurkista teekupin ja hyvän ystävän kera, kaatua töiden, koulun ja tanssituntien jälkeen rättiväsyneenä olohuoneen matolle, josta raahautua väen vaivoin suihkuun ja taapertaa nukkumaan omaan sänkyyn, lukea aamulla lehteä, kastella kukkia, ulkoiluttaa imuria ja puuhailla keittiössä musiikkia kuunnellen. Arkea minä odotan. Ja niitä luvattuja tyttöjen saunailtoja.