Asiat näyttävät vihdoinkin hieman valoisammilta. Vaikka muuttopäiviä on tässä välissä lupailtu jo parillekin eri päivälle, en ole vieläkään päässyt muuttamaan. Välillä oli jo usko mennä, mutta käytyäni eilen asunnolla ja tavattuani asiakasvastaavani, aloin pikkuhiljaa uskoa, että ehkä ensi maanantaina. Edellyttäen, että tilatut valaisimet ja sähkömies sattuvat kohtaamaan aikataulullisesti sekä maantieteellisesti. Kaikkea pientä korjattavaahan jää kyllä sitten myöhempään kevääseen, mutta niiden kanssa on vain elettävä. Henkilökohtaisesti en kyllä ymmärrä, miten uudessa asunnossa on keittiökaapistot sekä tiskipöytä naarmuilla ja lattia paikattu. Noin niin kuin muun muassa. Uskonpa, että tästä vielä keskustellaan torstain loppukeskustelussa.
Pähkinäparkettini oli tosiaan kokenut kovia. Se jouduttiin jo kerran vaihtamaan syvien painaumien ja naarmujen takia. En ihmettele, olihan huoneistoani käytetty kerroksen väliovien ja muun melko painavan tavaran säilytykseen ilman ohutta muovia kummoisempaa suojausta parketin asentamisen jälkeen. Nyttemmin uudessakin lattiassani oli kunnon naarmuja, mutta sitä ei sentään alettu enää vaihtaa kokonaisuudessaan. Kuumahartsipaikkauksella ja lakkauksella pistettiin roippeet piiloon. No, nythän se ei tietenkään ole enää uusi lattia vaan paikattu lattia. Kaunis se silti edelleen on. Lattiavalintani osui kyllä nappiin, vaikka sitä niin kovasti stressasinkin materiaalivalintojen aikaan.
Kun nyt lattiat ovat siinä kunnossa, että niitä ei enää tarvitse repiä auki, uskalsin viedä mattonikin lentotukikohdan kaikuja vaimentamaan. Kodin Ykkösen matto-osasto on osoittautunut tähän asti oikein loistavasti palvelleeksi mattokeitaaksi, josta olen löytänyt kaikki mattoni tähän mennessä ja tiedän löytäväni vastakin. Nyt hakusessa on enää olohuoneen matto. Vaadittuja ominaisuuksia: näyttää hyvältä lattialla, siististi pörröinen ja mukava loikoilla. En usko pääseväni eroon tavastani ottaa päiväunia olohuoneen lattialla, vaikka uusi sänky onkin huomattavasti jämäkämpi kuin nykyiseni. Pilipaliselkäni kiittää kovasta nukkuma-alustasta.
Muuten tässä onkin nyt vihdoinkin päässyt kunnolla rakentamaan kotia. Makuuhuonetta laitoin tänään kuntoon väliaikaisen raksavalon turvin, kun kattoon ei vielä ole saatu asennettua tilattua valaisinta, jota ei ole näkynyt. Päiväpeite kaipaa vähän trimmaamista ja yksi tyyny uuden päällisen. Löysin todella kauniin peilin makuuhuoneeseen, ja nyt vain odotan, että se oikea lipasto kävelee vastaan, jotta saan peilini killumaan paikoilleen.
Totesinpa tänään, että olen hankala sisustaja: en halua mitään liian dominoivia värejä, pidän liikaa harmaasta, mutten halua, että kaikki on niin harmaata. Värejä pitäisi olla, mutta liian voimakkaat värit eivät ole mukavia, vaikka niissä olisikin mukavasti luonnetta ja särmää. Ihmettelenkin, että uskalsin repäistä ja hankkia syklaaminpunaiseen taittuvan päiväpeitteen. Se toi kyllä makuuhuoneeseen ihan uutta ryhtiä, jota ovelta ihastelin. Ehkä vastaisuudessakin uskallan käyttää värejä.
Huomenna olisi luvassa erään kirjoituspöytäkandidaatin katsastaminen. Kirjoituspöydän suhteen olen niin kauhean kranttu: sen pitäisi olla tumma, rokokootyylinen ja laatikostollinen. No, rokokoo tyylinä itsessään tekee tästä yhtälöstä jo sangen haastavan ratkaista, sillä tuon ajan kirjoituspöydät olivat melko ilmavia. Vaatimani laatikkotila löytyisi helposti jyhkeästä jugendista, mutta se ei oikein miellytä silmääni. Isä oli kuitenkin tehnyt löydön Tori.fi:stä, ja huomenna tuota pöytää pitäisi kurvata katsomaan. Kuvien perusteella se oli ihan hyvässä kunnossa, vain vähän naarmuilla, mutta äiti jo lupautui laittamaan pöydän uuteen uskoon. Kivaa. Olen aina ihaillut, miten äiti kunnostaa vanhoja huonekaluja. Lapsena oli aina jännää käydä kurkistamassa talvi-iltoina autotalliin, kun äiti hioi ja puunasi mööpeleitään.
Kävin täyttämässä tänään kuiva-ainekaappia ja kuulin ensimmäistä kertaa ääniä muista asunnoista. Jossain soitettiin harvinaisen huonoa jumputusmusiikkia ja porattiin samalla. Muuten olen ollut kyllä todella tyytyväinen asunnon hiljaisuuteen. Toisaalta enpä minä siellä vielä ole pitempiä aikoja oleskellut, joten tiedä häntä, millaista mökää siellä pidetään. Kadulta ei ainakaan kuulu yhtään mitään. Ovat desibeli-ikkunat ihan maineensa veroiset. Saa sitten nähdä, kuinka paljon minun Mozartini naapureita häiritsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti