Kun viime viikolla kävin asunnollani ja tapasin asiakasvastaavani, minulle luvattiin sähkötyöt maanantaiksi. Muuttopäiväksi niin ikään luvattiin maanantai.
Tänään nipistin työpäivän loppupäästä puolisen tuntia ja lähdin kotiin hakeakseni jokapäiväiset tavarani uuteen kotiin. Yhden valaisimen asentaminen ja parin himmentimen vaihtaminen ei olisi suuri asia, joten en uskonut, että sen kanssa olisi ongelmia. Asunnolla kohtasin kuitenkin jälleen pettymyksen. Mitään ei oltu tehty. Taaskaan. Vaikka oli luvattu.
Sainpahan taas hakea postin. Posti oli tuonut minulle kääntökuoressa Skanskan asiakaskyselyn. Sinänsä ironista, että kysely oli tarkoitettu täytettäväksi, kun asiakas on asunut kuukauden uudessa kodissaan ja silti kysely oli lähetetty minulle entiseen osoitteeseeni, jossa edelleen asun, vaikka virallinen osoitteeni onkin jo vaihtunut. Aivan kuin Skanskalla olisi tiedetty, etten minä vielä ole muuttamaan päässyt. En ollut kovin innoissani tästä kyselystä, koska se vain muistutti, millainen takiaispuska tämä asuntokauppa on ollut. Istuin silti kiltisti ja kärsivällisesti pöydän ääreen, otin lasin vettä ja täytin lomakkeen kohta kohdalta rehellisesti ja edellisiä vastauksiani miettimättä, kuten oli pyydetty. Täytyy huomenna muistaa postittaa vastauskuori.
Koska keittiöni valaisimeen oli asennettu vääränlainen himmennin, joka ei toiminut himmennettävän energiansäästölampun kanssa, joku neropatti oli vaihtanut valaisimeen tavallisen hehkulampun kai ajatellen, etten huomaisi sitä. En olisikaan huomannut, ellei ystäväni, joka minulle valaisimeni ja siihen energiansäästölampun myi, olisi sattunut eräänä päivänä olemaan mukana ja kysymään, että miksi valaisimessa on hehkulamppu. Hehkulamppu on auttamattomasti huonompi vaihtoehto kuin energiansäästölamppu. Kyselylomakkeen täyttäminen siinä valossa oli työlästä tihrustamista, ja nyt päätä särkee se pinnisteleminen. Laittaessani lasia tiskikoneeseen iskin sen voimalla tiskipöydän reunaan, kun en nähnyt, missä reuna sijaitsi. Olin aivan varma, että lasi särkyi, mutta kun sitä kokeilin, ei reunassa ainakaan tuntunut säröä. Ehkä se pamahtaa sitten tiskikoneessa tai seuraavassa käytössä, jos otti liiaksi osumaa. Eivät ne keittiön valot nyt oikein ole kohdallaan.
Makuuhuoneessa nyt ei ole valoja ollenkaan, joten siinä huoneessa en liiemmin edes halua olla, koska en näe tehdä yhtään mitään. Äiti siellä kävi nostelemassa laatikoita hyllyn päälle ja sijaamassa vuoteeni, kun minä täytin kyselylomaketta. Sinänsä tylsä, että olin toiveikkuuksissani ottanut vuodevaatteenikin mukaan, ja joudun nyt punkkaamaan vierasvuoteen tyynyllä ja täkillä, kunnes pääsen muuttamaan. Ei varmaan tarvitse sanoa, että oma tyyny ja peitto ovat mieluisampia.
Toivoisin vain, että jos jotain luvataan tehdyksi tiettyyn päivään mennessä, se myös olisi silloin tehtynä. Tänäänkin olisin voinut olla tanssitunnilla nauttimassa olostani sen sijaan, että olisin tuhlannut iltani jälleen kerran turhaan muuttoyritykseen. Torstaina pitäisi pitää loppukeskustelu, mutta epäilen kovasti, onko silloin vielä mitään loppua, mistä keskustella. Korvauksista minä tahtoisin keskustella. Onneksi eilen ylittyi se maaginen 30 päivän raja, jonka jälkeen tässä ei pitäisi olla nyt enää mitään epäselvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti