Uuden kotinne valinnat -kansio

Keskiviikkona soi taas puhelin kesken työpäivän. Kuuntelin vastaajaan jätetyn viestin, ja kiiruhdin Skanskan toimistolle. Olin aamulla typeryyksissäni laittanut jalkaani kävelykengät, jotka kalvoivat kantapääni hetkessä verille. Olin yltä päältä tuskanhiessä ja tukka tuulen tuivertama, kun pääsin perille. Sain materiaalikansion, joka oli elokuun alkuun luvattukin.

Selailin kansiota ja totesin, että valinta tulee olemaan vaikea. Edelleenkään mikään valmiista kokonaisuuksista ei miellytä minua. Onneksi sentään materiaalivaihtoehtoja oli esitelty lisää, ja niiden joukosta on luultavasti mahdollista valita mieleiseni. Ehkä. Tahtoisin nähdä materiaalit livenä, osana jotain kokonaisuutta, jotta voisin varmistua niiden toimivuudesta. Paperisesta kuvastosta on niin vaikea hahmottaa, miltä jokin laatta tai työtaso näyttää ja tuntuu oikeasti. Onneksi materiaaleihin on mahdollisuus tutustua, mutta senkin tahtoisin tehdä rauhassa, en pikavisiittinä odottavien, tarkkailevien silmien alla.

Kai tästä nyt syntyy melkoinen tarjouspyyntö-tarjousrumba. Ainakin saan harjoitusta tarjouspyyntöjen kirjoittamisesta ja tarjousten käsittelemisestä. Huhheijaa. Taitaa tulla tässä lomalla vielä lähtö lattioita ja keittiöitä katselemaan. Välittäjä kun laittoi sähköpostia, että materiaaleihin liittyen otetaan yhteyttä elo-syyskuussa. Varmaankin alustavasti, koska valintojen pitää olla tehtynä keväällä-kesällä 2011 kansion ohjeistuksen mukaan. Katsellaan, katsellaan. Tästä tulee joka tapauksessa jännää. Ja pelottavaa. Valitsenko sittenkin väärin? Tuleeko kodistani sittenkin ruma?

Muistaakseni välittäjä puhui kaupantekotilaisuudessa, että osakkeenomistajienkokouskin olisi tässä joskus elo-syyskuun tienoilla. Hmm, kutsua odotellessa.

Tässä parin viikon lomallani ennen koulun alkua aion kiertää myös kirpputoreja, josko löytäisin itselleni yöpöydän. Äiti aikoinaan puhui, että tahtoisi taas kunnostaa huonekaluja, ja minä laitoin heti tilaukseen yöpöydän ja eteisen lipaston tai pöydän. Toivottavasti puuhastelun yhteydessä vietetään mukavaa äiti-tytäraikaa eikä tapella ja kinastella koko ajan siitä, millaisen pöydän haluan ja mihin nurkkaan sen kodissani sijoitan. Tahtoisin uskoa, että se alkaisi jo pikkuhiljaa onnistua. Toivon mukaan kirppareilla onnistaa ja löydän edes yhden aarteen. Kirpputorivinkkejä? Missä on hyvä huonekalutarjonta Tampereen seudulla?

Nyt Valamossa levännein hermoin ja sieluin voin keskittyä pähkäilemään materiaaleja ja siemailemaan Lintulan luostarin Iltahetki-yrttiteetä Lintulan hunajan kera. Iso kuppi teetä ja sateinen syyskesän ilta. Tulee vain hyvä mieli.

Rauhaisia iltahetkiä yrttiteen parissa.

Mansikkaviineri ja pari tuntia

Töissä aloin käydä levottomaksi siinä kahden maissa, kun tiesin, että lähteä pitäisi hieman ennen kolmea. Esiintymistä en jännitä, mutta kaikkea muuta mahdollista kyllä: sain ravata koko päivän vessassa.

Aurinko vyöryi kuumana päälleni, kun singahdin viilennetystä toimistosta vapaaseen ilmaan. Taivas oli heleän sininen eikä pilviä näkynyt missään. Ensin hymyilytti, sitten kuumuus muuttui tuskalliseksi, ja olin viimein kiitollinen, kun pääsin rakennusten varjoon ja rakennuttajan toimiston ovista sisään.

Välittäjä tuli minua aulaan vastaan, kättelimme ja siirryimme syömään mansikkaviinerit neukkarin puolelle. Juttelimme niitä näitä, ja jouduin itse asiassa kärsimättömyyttäni kysymään, milloin pääsisimme oikein asiaan. Niin se sitten vihdoin alkoi: kaikkien kaupantekoon liittyvien asiakirjojen kahlaaminen. Mapillinen papereita näyttää ja kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta on kaikkea muuta. Ei edes pitkäveteistä tai ehkä minulla on sen suhteen kieroutunut tradenomin mielenlaatu, sillä lähestulkoon nautin sopimusteksteistä, pykälistä ja ehdoista. Minua lähinnä harmitti, ettei minun edes oletettu lukevan niitä kaikkia papereita tarkasti läpi. Pyysin kyllä kopioita tarkempaa tutustumista varten, ja välittäjä lupasi ne minulle toimittaakin. Lisäksi ajattelin tutustua asunto-osakeyhtiölakiin, jota välittäjä niin kovasti väitti monimutkaiseksi.

Mielenkiintoisen parituntisen jälkeen tultiin siihen vaiheeseen, että oli aika ottaa kynä kauniiseen käteen ja jakaa nimikirjoituksia papereihin. Minua hieman hirvitti sutaista allekirjoitukseni, kun en ollut saanut lukea kaikkia papereita pilkuntarkasti läpi kaikessa rauhassa. Välittäjä oli kuitenkin selostanut kaiken sen verran selkeästi ja ymmärrettävästi sekä vakuuttanut, ettei kukaan oletakaan, että olisin lukenut ne kaikki mapin paperit läpi ja opetellut ulkoa, että uskalsin nimeni kirjoittaa.

Ei siinä sitten ollutkaan mitään sen ihmeellisempää. Koko kaupantekotilaisuuden ajan olin ihan rauhallinen, minua ei edes jännittänyt. Jännitys jäi kai sinne työpaikan portaisiin tai viimeistään ulos, kun astuin sisään rakennuttajan toimistolle. Eikä olo ollut sen kummoisempi sittenkään, kun minulle ojennettiin kansio asiakirjoineen ja kaupantekijäislahjana HeiRolin suola- ja pippurimyllyt. Siinä sitä sitten oltiin, käteltiin ja kiiteltiin, lausuttiin hyvät kesät ja lomat ja toivoteltiin kuulumisiin.

Osakkeenomistajien kokous onkin sitten elo-syyskuussa. Mielenkiintoista. Näkee tulevia naapureitaan. Kyttääjien riemujuhlaa... Sitä ennen pitäisi saada Oman kodin valinnat -kansio, jossa on enemmän infoa muutostöistä ja materiaalivalinnoista sekä niiden aikatauluista. Heinäkuu taitaa olla melko hiljaista aikaa, mutta tapahtuu sitä kesälläkin, ihme kyllä.

Sain siinä kaupantekotilaisuudessa myös tietää, että asuntoalueen reunalla on vanha omenapuutarha, joka on aikoinaan ilmeisesti kuulunut jollekin rannan valitettavasti tuhotuista huviloista. Siellä on säilynyt teollisuusalueen liepeillä kaikki nämä vuodet. Kuulostaisiko keväinen huviretki omenankukkien katveessa hyvältä? Muutan keskelle satumaisia piknik-paikkoja! Omenatarha, Hatanpään kartanon kasvitieteellinen puutarha ja ruusutarha, Härmälänsaari nuotiopaikkoineen...

Kaupantekijäiskahvit on nyt juotu äidin ja mummun kanssa. En vieläkään aio kertoa muulle suvulle. Täytyy vähän odottaa, että tilanne rauhoittuu tädin putkiremontin ympärillä. Kaikki touhottavat sitä niin kovasti (ja syystä, onhan siitä saanut yksi jos toinenkin pahemmanlaatuisen päänsäryn). Eikä muutenkaan niin kiire ole kertoa. En minä oikeastaan tiedä, haluankokaan minä kertoa. Mikä hätä tässä nyt muka on... Puolitoista vuotta joudun itsekin odottamaan. Kärsivällisyyttä tämä kasvattaa, jos ei muuta.

Vinkki tupaantulijaisvieraille: ei maustemyllyjä, niitä on jo kaksi paria.

Tarjous keittiön muutostöistä

Kävin puolitoista viikkoa sitten tapaamassa kohteen myynnistä ja esittelystä vastaavaa kiinteistönvälittäjää. Erittäin mukava ja asenteeltaan positiivinen nainen. Pidin hänestä todella paljon, ja uskon, että yhteistyö sujuu hyvin koko tämän projektin ajan.

Keskustelimme perustavanlaatuisista muutostöistä, kuten keittiön kaluste- ja valaistusmuutoksista ja valaistusmuutoksista yleensä. Hän lupasi lähettää hinta-arvion viime viikon aikana, ja perjantainahan tarjous hinta-arvioineen tipahti työsähköpostiini. Valitettavasti olin tuolloin jo kotona eikä webmail toiminut, joten sain odottaa maanantaihin asti, että pääsin näkemään tarjouksen ja muutostöistä piirretyt kuvat. Tietenkin minua hieman harmitti, että tarjouksen lähettäminen oli venynyt niin pitkään, mutta ymmärrän toki, että kun tietoja ja dokumentaatiota pitää odottaa A:n ja B:n välisessä viestinnässä henkilöltä C, matkaan saattaa ilmestyä monenlaisia ajallisia mutkia. Mielestäni oli kuitenkin mukavaa, että välittäjä ilmoitti minulle heti tekstiviestitse lähettäneensä minulle postia, niin minun ei tarvinnut koko viikonloppua kärvistellä, onko tarjousta muistettu vai ei. Luottamukseni välittäjänkin täsmällisyyteen, kykyyn hoitaa asioita ja ennen kaikkea lupauksiin säilyi. Hyvä niin. Jos minä jotain inhoan, niin työskentelyä leväperäisten ”joo joo, hoidan - sitten joskus” -ihmisten kanssa, jolloin ei voi koskaan tietää, tulevatko asiat hoidetuiksi vai eivät.

Tätini kerrostaloasunnon katastrofien putkiremonttia kauhulla seuranneena ja siitä oppineena aion olla hyvin tarkka sen suhteen, millaisia tarjouksia muutostöistä hyväksyn, ja varmistaa aina, että kumpikin osapuoli puhuu varmasti samasta asiasta. Tätini ”ah, olen niin kauhean stressaantunut hoitotyöläinen, etten ehdi hetkeksikään paneutua mihinkään” -asenteella, hätäisellä papereihin perehtymisellä, kovalla äänellä ja räiskyvällä temperamentilla on tähän mennessä ehditty jo saada kylpyhuoneen seinään vääränlaiset laatat ja aivan varmasti uuden keittiönkin kanssa jotain ongelmia ilmenee, viimeistään kalusteiden mitoissa. Toki remontissa on sattunut ja tapahtunut monenlaista vahinkoa ja fiaskoa täysin tädistäni riippumattomista syistä, mutta olen silti lopen kyllästynyt kuuntelemaan ainaista räksytystä, mikä nyt taas on mennyt vikaan, mikä on väärin ja kuka on syypää mihinkin ongelmaan. Ja se huokaileva marttyyriasenne… Ei, minä olen päättänyt hoitaa oman asuntoni kohdalla asiat niin, ettei minun tarvitse kohtuuttomassa määrin kiduttaa läheisiäni stressilläni ja tyytymättömällä motkotuksellani. Varmasti vastoinkäymisiä tulee, niiltä kun ei voi tällaisessa projektissa välttyä, mutta ne on vain hyväksyttävä ja minimoitava huolellisuudella. Ei tuplavarmistaminen mitään maksa (kunnes käytetty ylimääräinen työaika keksitään veloittaa minulta, niin pitkälle en aio mennä, jos ei ole pakko).

Itse tarjous näytti pääpiirteissään ihan hyvältä. Keittiön kalustemuutoksia ei oltu tehty visioni mukaan, joten otin kynän ja viivaimen kauniiseen käteen ja käytin iltani piirrellen keittiön toista seinää kalusteineen havainnollistaakseni, mitä halusin. Muutosarkkitehti saa varmaan slaakin nähdessään tuherrukseni… Muut muutokset olivat ok. Kylpyhuoneen peilikaapin tahdoin vaihtaa tasopeiliksi, ja tarjouksessa oli sen päälle ehdotettu asennettavaksi ”valolippaa” kolmella led-spotilla, ja kyseisestä ratkaisusta pyysin jonkinlaista kuvaa. Valolippa ei sinällään kuulosta kovin houkuttelevalta, ja mielelläni peilin päälle valitsisin itse jonkin pesutiloihin sopivan valaisimen. Onneksi on valaisinkonsultti (eli -myyjä) läheisessä ystäväpiirissä, niin tiedän, kenet kiskon mukaani lamppukauppaan. Kun peilikaappia tai siihen kuuluvaa loisteputkivalaisinta ei asenneta, muistutin vielä, että alkuperäisessä suunnitelmassa loisteputkivalaisimen yhteydessä ollut pistorasia siirrettäisiin peilin päältä sen viereen. Lyhyt ihminen kun olen. Lisäyksenä tiedustelin vielä asunnon ikkunoista ja sälekaihtimista. Olen niin tottunut sälekaihtimiin, että minulla on sellaiset pakko olla, tosin jo voimakkaan häikimisen vuoksi. Sitten pitäisi enää päättää, millaiset sälekaihtimet haluan.

Onneksi tarkemmat materiaalivalinnat täytyy tehdä vasta myöhemmin. Suunnitellut materiaalivaihtoehdot ja keittiö-/kylpyhuonekokonaisuudet esittelevä vihkonen tuli tuossa ehkä vajaat kolmisen viikkoa sitten postissa. Minun tyylisilmääni suunnittelijat olivat tehneet varsin ontuvia kokonaisuuksia, mutta ehkä niistä soveltamalla saan koottua mieleiseni. Kun nyt ensin saisi polttavat muutostyöt mahdollisimman nopeasti selvitettyä ja pois alta. Niiden lopullinen hinta-arvio sanelee aika paljon, kuinka paljon ja mitä materiaaleja/elementtejä voin pistää vaihtoon.

Tekisi vain jo mieli päästä hipelöimään huonekaluja ja ihastelemaan valaisimia, mattoja ja muita sisustusjuttuja. Mutta ei. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä - onko se jotain syötävää?

PS. Oli pakko kertoa tuttavapariskunnalle hankinnastani, kun olimme yhteisen ystävämme yo-juhlissa. Luotettuni ja valaisinkonsulttini kun oli lakitetulle ystävällemme vahingossa möläyttänyt kahvilakeskustelussa minun hankkineen omistusasunnon, ja… no, kun tulevien pirskeiden vähyyttä taivasteltiin, en osannut pitää suutani kiinni tulevista tupareistani. Onneksi tämä tuttavapariskunta (kuulostaapa tätimäiseltä, vaikka kyse on reilu parikymppisistä ihmisistä) on niitä aikuismaisimpia ja järkevimpiä suppeassa ystäväpiirissäni, joten he suhtautuivat ihan asiallisesti ja hyvin. Huh, hyvä. Ja onpahan nyt ainakin joku ikätoveri, jonka kanssa voi jutella asiasta järkevästi.