Tyttö ja valkoinen laatikko

Kävin keskiviikkona katsomassa tulevaa kotiani. Se toi mukanaan yllätyksiä ja odottavaa jännitystä: mistä tästä vielä tulee? Oli omituista kävellä fyysisesti olemassa olevaan paikkaan, valkoiseen laatikkoon, josta tulisi kotini. Se tuntui niin tutulta, aivan kuin olisin käynyt siellä monta kertaa ennemminkin. Ja olinhan minä, malttamattomissa ajatuksissani. Oikeastaan paikassa ei ollut minulle mitään uutta. Siinä se vain oli.

Toki pikkuisessa päässäni mittasuhteet olivat hieman eläneet omiaan, ja 58 neliötä oli aavistuksen pienempi kuin olin kuvitellut. Luulen tämän pienuusvaikutelman johtuneen olo- ja makuuhuoneen kapeudesta: olin kuvitellut huoneet ehkä hieman leveämmiksi. Missään katastrofaalisessa harhakuvitelmassa en ollut onneksi elänyt, mutta jotkin sisustusratkaisut täytynee laittaa tarkemman tarkastelun alle ja sovellettaviksi.

Onnekseni parveke oli suurempi kuin olin osannut odottaa. Katsellessani keittiön ikkunasta likaisen suojamuovin läpi parvekkeelleni olin tyytyväinen tulevaan keitaaseeni. Sinne mahtuisi ainakin vähän kukkiakin. ehkä enemmänkin kaikenlaista, jos olisi vain kekseliäs ja käyttäisi mielikuvitustaan.

Jep, kävin kotona ja kyllä siitä vielä oikea koti tulee. Kuukauden päästä pääsee taas katsomaan. Silloin pitäisi olla valkoisessa laatikossa jotain muutakin kuin pelkkää valkoista, valkoista kaikkialla.

Klemmari ja kuitti

Nyt voin liittää ensimmäisen erän laskun yhteyteen kaveriksi kuitin suoritetusta maksusta. Se todistaa, että 4,35 m²:tä on jo oikeasti ja velattomasti minun. Koskaan en ole kyllä tullut näin onnelliseksi niin ison rahasumman siirtämisestä pois tililtäni.

Tästä eteenpäinkin nyt vain ahkerasti töitä, töitä ja töitä. Syksy vaatii valtavia kompromisseja ja järjestelemisiä, mutta niitä pohditaan hieman myöhemmin. Harkitsen kyllä vakavasti, etten pitäisi niin pitkää lomaa kuin minulle tarjottiin. Melkein kolmen viikon palkaton vapaa ei välttämättä ole se, mitä minä tässä tilanteessa haluan. Joskin koulutöihin on myös jossain välissä perehdyttävä taas. Rästit pois alta ja syksyllä puhtaalta pöydältä. Toivottavasti.

Strategiset mitat

Halusin suhteellisen napakan, kompaktin ja käytännöllisen asunnon. En ahdasta boksia, mutten myöskään nelihenkisen perheen taistelutannerta tai muita turhia neliöitä. Yksiö, vaikka tilavakin, tuntui vähän turhan väliaikaiselta ratkaisulta, ja vaikka kolmioon olisikin saanut oman työhuoneen, kaksio sijoittui neliöiltään ja hintaluokaltaan järkevimmälle tasolle. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että neliöhinta jäi Tampereen keskiarvon alle lähes sadalla eurolla. Minun kotini kun on sitten vielä ihan uusikin ja vailla remonttia.

Minun kotini pohjapiirros.

Niinpä haaviin tarttui toisen kerroksen kaksio, 58 m². Noihin neliöihin mahtuu toimivassa pohjassa pieni eteinen, olohuone (17,9 m²), avokeittiö, makuuhuone (13,4 m²), wc+kylpyhuone ja sauna. Auringonlaskuja voi myös ihailla lasitetulta länsiparvekkeelta kera teekupposen ja pikkuleipien. Järvikin ehkä kimaltelee jostain rantatalojen välistä hyvällä tuurilla. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen.

Toinen kerros ehkä hieman mietityttää. Onko ikkunan alta kulkeva tie kovinkin rauhaton, vilkasliikenteinen? Rälläävätkö kaikki seudun mopoteinit makuuhuoneeni ikkunan ali rantaan rellestämään? L-muotoinen talo kuitenkin toimii ikään kuin porttina alueelle: kaikki sisääntuleva liikenne rajautuu siihen. Toisaalta voi ajatella hyviäkin puolia: toinen kerros ei kuitenkaan ole maan tasalla, allani asuu joku (hyvä vai huono asia, en tiedä) ja kun hintaa tuli kymppitonni lisää per kerros, niin ratkaisu oli ehkä vallan passeli. Kun talo lisäksi on siinä pääkadun varressa, bussipysäkille on lyhyt matka sprintata kuin Marion Jones konsanaan. Pysäkin pitäisi olla ihan siinä kulmilla. En ole vain koskaan huomannut kulkiessani katsoa.

Matkaa keskustaan on noin 5,3 kilometriä. Kesäisin sen pyöräileekin mukavasti. Rantaan päräyttää hetkessä 400 m kevyttä alamäkeä, ja se vielä tuntuu paljon lyhyemmältä matkalta. En ole aivan varma, pitäisikö 02.fi:n reittihakuun luottaa niin raamatullisesti. Alueelle pitäisi tulla naapuritaloon lähikauppa, mutta suuremmatkin marketit ja kauppakeskukset ovat kävelymatkan päässä mäennyppylän takana. Pahus, jättivät sen mäen minun ja ruoan väliin keskelle tietä... Hatanpään Arboretumin ja kartanon kukkatarhojen siimekseenkin kävelee kolmisen kilometriä, hobittimatkana sopivasti siis lenkin verran.