Pesänrakennuspuuhia

Vielä vähän puolikuntoinen viikonloppu kuluikin opinnäytetyön aiheanalyysin ja pesänrakennuksen merkeissä. Keuhkoputkentulehdus on melkein selätetty. Loppuviikon jouduin olemaan sairaslomalla, ja onneksi tajusin totella lääkäriä: kyllä olo sellainen välillä olikin, että ei tehnyt mieli kuin maata hiljaa paikallaan ja toivoa, että ei tarvitsisi hengittää. Opinnäytetyön aiheanalyysi on palautettu kaikesta tuskastelusta huolimatta, ja kohta pitäisi kaivaa opinnäytetyön toimeksiantosopimus esiin koulun intrasta ja kiikuttaa se allekirjoitettavaksi. Markkinoinnin suunnittelemisen ja johtamisen kehittämistehtäväkin pitäisi ottaa työn alle.

Kotiväen vapaa viikonloppu kuitenkin ajoi auttamattakin pesänrakennuspuuhiin, kun oli auto ja kuski käytettävissä. Lauantaina tyhjensin tiliäni Veikon Koneeseen imurin ja pyykinpesukoneen muodossa. Imuria pääsinkin kotona heti testaamaan, ja Punainen paholainen on oikein ärhäkän säpsäkkä vehje ollakseen niin pieni pallero. Huomasin tosin myös, että vaihtosuulakkeita ei oltu pakattu imurini mukaan, joten täytynee soitella niiden perään ensi viikolla.

Samalla lauantaisella reissulla kävin tilaamassa ja maksamassa pois uuden sänkyni. Vanha onkin jo, no, tosi vanha. Muistan, kun sain tuon sänkyni joskus ala-asteikäisenä ja ensimmäinen ajatukseni oli testata sängyn jouset. Hyvinhän siinä pomppi, mutta pohjasta katkesi lauta. Yhtään yötä en ehjässä sängyssä ehtinyt nukkua, mutta hyvin se on palvellut ainakin sen kymmenen vuotta. Hyvältä tuntui uusi runkopatjasänkynikin, ja innolla odotan, että pääsen siinä ensimmäisen yöni nukkumaan. Sain Sotkassa vielä niin hyvää palvelua ja loistavan tarjouksenkin, että ilolla sängyn sieltä ostin.

Tänään piti ihan pikaisesti vain pyörähtää Ikeassa ostamassa verhotangot. Eihän se nyt ihan niin mennyt. Ikeassa ei sopivia tankoja ollut, mutta tulin ostaneeksi hyllymuovia ja Lämplig-kattilaritilän. Eipä tarvitse kuumaa kattilaa laminaattitasolle laskea. Ruokapöytään, joka ehkä joskus jostain löytyy, odottelen joululahjaksi jotain vähän nätimpää alustaa kuumille astioille. Näin minulle on vihjattu, mutta minähän en asiasta tiedä yhtään mitään...

Verhotankoja metsästettiin Ikean jälkeen Bauhausista, josta nätit tangot löytyivätkin - suolaisella hinnalla. Onneksi velipoika oli ollut auttamassa tätiä remontissa ja muisti, että kun tädin kämppään oltiin tankoja etsitty, samanlaisia oli näkynyt myös Prismassa. Joten Prismaan siis! Prismassa sattui olemaan vielä asiakasomistajapäivät, joten 15 %:n alennus ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Prisman valotaulussa loisti iloisesti sulkemisaikana kello 18, kun viittä vaille syöksyimme kauppaan sulkemiskuulutusten jo raikuessa. Löysimme verhotangot hetken etsimisen jälkeen ja etsimääni malliakin oli. Yksi liian vähän. Lapoimme tarvitsemamme tangot hyllystä ja sitten suoraan kassalle. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme kysyneet myyjältä, onko tankoja mahdollisesti varastossa. No, totta kai jonottaessamme asiakaspalvelusta kuulutettiin, että edellinen kuulutus oli virheellinen ja että kauppa on auki yhdeksään asti. Valitettavasti osa ostoksistani oli jo ehditty lyödä kassaan, joten jatkoin sitten autolle ostoksineni. Saatuani ostokset autoon päätimme kuitenkin vielä käydä kysymässä, josko yksi pitkä tanko vielä löytyisi varastosta.

Ei löytynyt, mutta sen sijaan löysin OBH Nordican Chilli -vedenkeittimen, ja äiti ja mummu ostivat minulle kahvinkeittimen "salaa" joululahjaksi, jotta saavat vieraisille poiketessaan kahvia. Itsehän en kahvia juo, eikä kovin moni kavereistanikaan ole kahviaddikti. Sanoinkin äidille, että saa tuoda omat kahvinsa ja suodatinpussinsa, jos aikoo myrkkyjään keittiössäni keitellä. Minulle riittää, että töissä saan huolehtia pienen nörttiarmeijan kofeiinihuollosta aina palaverien yhteydessä.

Että sellainen viikonloppu. Ehdin minä pyörähtää kaiken tämän hulinan keskellä kaakaolla kahden ystävättäreni kanssa, ja varsinainen kulttuuritätien kälätyskerho siitä muotoutuikin. Oli oikein rattoisaa. Joskin sain viehkosti hymyillä kaverilleni, jos hän maksaisi kaakaoni pullineen, sillä olin aikaisemmin päivällä jo käyttänyt eurolleen pankkikorttini ostorajan imuri-, pesukone- ja sänkyostoksilla ja tajusin tämän tietenkin ollessani tiskillä maksamassa herkkujani. Onneksi on kultaisia ystäviä.

Nyt eteisen nurkassa odottaakin jo ihan kiitettävä kasa tavaraa lähtökuopissaan muuttopäivää odotellen.

Muuttoilmoitus tehty!

Muuttoilmoitus on tehty netissä. Onhan muuttoon enää alle kuukausi. Huomenna pitäisi mennä pankkiin järjestämään lainaa, jolla maksaa koko hömpötys. Jännittää. Keuhkoputkentulehdus painaa päälle.

Huomaan kanniskelevani ja asettelevani vähemmän jokapäiväisiä tavaroita odottamaan muuttolaatikoita. Pieniä kekoja muodostuu pöydille ja kaappien nurkkiin. 

Rauhallinen ja rattoisa Riika

No hups, unohdin aivan kokonaan kirjoittaa selontekoa kesälomamatkastani Riikaan. Seikkailuyksikkö Tunida Peränpää otti elokuun alussa Ryanairin siivet alleen ja liiteli leppoisasti Baltiaan tutustumaan uuteen kaupunkiin. 3.6.-8. sujui mukavasti tutkaillen idyllistä Riian vanhaakaupunkia. Rauhallinen ja kiireetön loma onnistui oikein hyvin, vaikka emme kovin paljoa toimettomana olleetkaan. Kiertelimme nähtävyyksiä, söimme ja ihailimme maisemia.

Näkymiä Pyhän Pietarin kirkon tornista

Hotelli oli aivan taivaallinen. Yövyimme viiden tähden Radisson Blu Ridzenessä aivan Kansallisoopperan puiston tuntumassa suurlähetystöalueella. 2010 vuonna remontoitu ja uudistettu hotelli oli ollut ennen Neuvostoliiton aikainen luksushotelli, ja ulospäin tämä kyllä näkyi betonikuutiomaisessa arkkitehtuurissa ympäröivien jugend-talojen keskellä. Sisältä hotelli oli kuitenkin maltillista säihkettä, laadukasta bisnestyyliä. Aulan vesiputoukset, lasihissi, tyylikäs oleskelutila ja viihtyisä bisneslounge tietokoneineen ja nettiyhteyksineen loivat rauhaisan mutta jotenkin tehokkaan tunnelman. Etenkin bisneslounge oli meidän mieleemme, sillä pääsimme päivittämään matkablogiamme, kun emme olleet liian uuvuksissa, kunnon koneen äärestä ilmaiseksi.

Huone täytti kaikki odotukset. Huone oli siisti ja aivan tarpeeksi tilava kahdelle nuorelle naiselle. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat hotelliarvosteluissaan sitä, miten pieniä huoneet ovat olleet. Ei kai sinne matkalle ole lähdetty hotellihuoneessa olemaan? Meillä pienin huone on ollut sellainen komero, että ei saanut lentolaukkuja lattialle avattua ja hampaat sai pestä omalla sängyllä istuen ja lavuaari oli aivan sylissä, pöntöllä istuessa polvet olivat melkein suihkun puolella, ja ihan hyvin pärjäsimme. Nyt meidän ei tarvinnut kärsiä tällaisista erikoisolosuhteista. Huoneeseen astuessa tuli hyvin epäuskoinen olo, kun televisiosta alkoi soida musiikkia ja silmien eteen avautui sievä, siisti ja kauniisti kalustettu huone sänkyineen, kirjoituspöytineen ja ikkunasyvennys nojatuoleineen. Valaisimet olivat kauniita, ja valaistus hienosti säädettävissä. Kaappitilaa oli mainiosti. Oikein lokoisa majapaikka muutamaksi yöksi.

Viimeksi Tallinnan Savoy Boutiquessa yöpyessämme ihastelin upeaa kylpyhuonetta, mutta täytyy sanoa, että se jäi kirkkaasti kakkoseksi Ridzenen kylpytiloille. Tilaa oli mielin määrin: tilava, lasinen suihkukaappi ja kylpyamme, loistava valaistus, suuri peili, mustavalkoiset kaakelit hohtivat puhtauttaan... Koska kuplat kylpyveteen täytyi hankkia itse eikä pieniä pulloja löytynyt, meillä oli paljon kuplia.

Hotellin ravintola oli ihana! Sali oli kauniin lasipyramidin alla. Pyramidi näkyikin huoneemme ikkunaan. Sali oli valoisa, ja sen reunoille oli aseteltu orkideoja ja kynttilöitä koristekivillä täytettyyn altaaseen. Tarjoilijat olivat ystävällisiä, toivat kahvia ja teetä pöytään. Erityisesti pidimme hymyileväisestä suklaasilmäisestä nuorukaisesta, joka parina aamuna tarjoili meille: aivan käsittämättömän herttainen, ystävällinen ja kohtelias ihminen.

Ruoka- ja ravintolavalintamme osuivat jolteensakin napakymppiin lukuun ottamatta yhtä pientä pettymystä katupizzeriaan. Saimme nauttia hyvästä ruoasta niin tunnelmallisissa ravintoloissa kuin puistonpenkilläkin.

Broilerisalaatti, Pie Kristapas Kunga

Pie Kristapas Kungan kalalammikko ja kellariportaikko

Monterosso, ruokataivas

Herkuteltavaa ruokaa odotellessa

Pihvi rucolan ja juuston kätköissä

Kievinkanaa

Jätskiä jälkkäriksi...

...tai tiramisua?

Muuten tutuiksi tulivat eri museot, kirkot ja vanhankaupungin kadut. Kun pari kertaa poistuimme vanhastakaupungista, ei se oikeastaan ollut sen arvoista. Kävelykilometrejä kertyi mittariin, ja öisin uni maittoi.

 

Joko jännittää?

Ei, ei jännitä. Muuttopäivä varmistui tänään, ja se oli oikeastaan juuri se, mitä odotin sen olevan. Arvaukseni heitti päivällä. Seitsemän viikkoa ja siinä se. Sitten on oman kodin avaimet tassussa. Nyt pitäisi ilmoittaa nimi rappukäytävää ja postiluukkua varten - ja oikeasti otettava itseään niskasta kiinni ja aktivoiduttava laina-asioissa. Jotenkin sinne pankkiin ei vain tule mentyä, vaikka asiasta on jo alustavasti juteltu. Voisihan sitä toki vähän kilpailuttaakin lainaa, jos siitä vaikka itsekin jotain vähän hyötyisi.

Oikeastaan on vähän rasittavaa, kun kaikki, jotka asiasta yleensäkään edes tietävät, kyselevät virnuillen ja kylkeen pukkien, jännittääkös jo, olen varmaan tosi innoissani. Onhan se hieno asia ja totta kai sitä odottaa, mutta en minä nyt mitenkään maanisesti hehkuta muuttoa tai loiki jännityksestä pitkin seiniä. Tällä hetkellä lähinnä tuumaan, että hassua, miten sitä jonain päivänä vain lähtee töihin eri osoitteesta kuin ennen. Ehkä 1,5 vuoden odotus on tehnyt tehtävänsä.

Tällä hetkellä vain väännetään olohuoneen sössittyjen sähkömuutostöiden kanssa. Nyt ei voi enää pinnistää, kun on jo housussa. Olen ollut vähän hankala asiakas, kun en ole hyväksynyt ehdotettuja korvaavia ratkaisuja, mutta rehellisesti sanottuna mikään niistä ei ole näyttänyt tai kuulostanut tarpeeksi hyvältä. Olohuoneen ikkunan viereen olisi pitänyt tulla valaisinpistoke. Ei tullut, se unohdettiin. Tarkoitus oli laittaa tähän pistokkeeseen valaisin, joka toisi häikäisyä lieventävää hajavaloa katon kautta. Suunnitelmat menivät nyt hieman uusiksi, kun sähkö pitäisi saada toiselle puolelle olohuonetta, enkä ole mikään suuri pintavetojen ystävä. No, jos tyydyttävää ratkaisua ei löydy, antaa olla. Keksin kyllä jotain, jolla saan tarvitsemani valaistuksen aikaan. Mutta tekemättömistä muutostöistähän minä en tietenkään maksa.

Nyt kai sitten pitäisi ryhtyä hiljalleen pakkaamaan ja käymään tavaroita läpi. Joulukuusi ja jouluvalot täytyy hankkia heti ensihätään. Veljeni nauroi, että jouluvalot on varmaan asennettuna parvekkeella, ennen kuin yhtäkään huonekalua on kannettu sisään.

Kuparitalon vohvelikahvila

Olen holtittoman perso makealle, mutta mistään liian makeasta en pidä. Rakastan vohveleiden paistamista, mutta on niiden syöminenkin mukavaa. Parhaat vohvelini olen saanut Brysselissä: sitä kielellä sulavaa makua en unohda koskaan!

Viihdyn hyvin myös kahviloissa. Pidän ystävien tapaamisesta kaakaokupillisen äärellä, ja kun aikataulut eivät aina veny pitkiin illanviettoihin, kahvilassa on mukava piipahtaa vaihtamassa kuulumiset, höpöttää ja nauraa. Joskus sitä tulee vietettyä useita tuntejakin nurkkapöydässä jutustellen, ja tähän mennessä ehkä suurimmat luovat projektit, joissa olen ollut mukana, on ideoitu hyvin pitkälti parin eri kahvilan pöydässä.

Yksi lempikahviloistani Tampereella on Kuparitalon vohvelikahvila. Harmikseni on todettava, että aika moni muukin tamperelainen näyttää viihtyvän tässä pienessä kahvilassa, ja usein vohvelilla herkutteleminen jää vain haaveen tasolle, kun kurkistaa ikkunasta sisään ja näkee täpösen täydet pöydät. Kahvila on todella pieni. Pöytiä on muutama, kaikki erilaisia kiemuraisista sohvaryhmistä pieniin parvekepöytiin. Tunnelma on hieman ranskalainen, kuin väräjävä chanson rahisevalta savikiekolta, silti iloinen ja lämmin.

Valikoimassa on valinnanvaikeuteen asti suolaisia ja makeita vohveleita, erilaisia kahveja, kaakaota, teetä... Keittiö ei ole katseilta piilossa vaan yllättävän pieni keittiö pyörii siinä kaikkien silmien alla tiskin takana vohvelirautojen tiristessä ja jääkaapin ovien läiskyessä hyvin kodinomaisesti. Välillä tuleekin mieleen lapsuuden leikit: aivan kuin joku olisi keksinyt leikkiä kahvilaa ja tarjota ohikulkijoille herkullisia maistiaisia päivää piristämään.

Ehdoton suosikkini söpöydessä, melkein liian makeaa tälle herkkusuulle.

Astiatkin, etenkin teekupit, ovat tyylin mukaisia ja suloisia.