Vielä vähän puolikuntoinen viikonloppu kuluikin opinnäytetyön aiheanalyysin ja pesänrakennuksen merkeissä. Keuhkoputkentulehdus on melkein selätetty. Loppuviikon jouduin olemaan sairaslomalla, ja onneksi tajusin totella lääkäriä: kyllä olo sellainen välillä olikin, että ei tehnyt mieli kuin maata hiljaa paikallaan ja toivoa, että ei tarvitsisi hengittää. Opinnäytetyön aiheanalyysi on palautettu kaikesta tuskastelusta huolimatta, ja kohta pitäisi kaivaa opinnäytetyön toimeksiantosopimus esiin koulun intrasta ja kiikuttaa se allekirjoitettavaksi. Markkinoinnin suunnittelemisen ja johtamisen kehittämistehtäväkin pitäisi ottaa työn alle.
Kotiväen vapaa viikonloppu kuitenkin ajoi auttamattakin pesänrakennuspuuhiin, kun oli auto ja kuski käytettävissä. Lauantaina tyhjensin tiliäni Veikon Koneeseen imurin ja pyykinpesukoneen muodossa. Imuria pääsinkin kotona heti testaamaan, ja Punainen paholainen on oikein ärhäkän säpsäkkä vehje ollakseen niin pieni pallero. Huomasin tosin myös, että vaihtosuulakkeita ei oltu pakattu imurini mukaan, joten täytynee soitella niiden perään ensi viikolla.
Samalla lauantaisella reissulla kävin tilaamassa ja maksamassa pois uuden sänkyni. Vanha onkin jo, no, tosi vanha. Muistan, kun sain tuon sänkyni joskus ala-asteikäisenä ja ensimmäinen ajatukseni oli testata sängyn jouset. Hyvinhän siinä pomppi, mutta pohjasta katkesi lauta. Yhtään yötä en ehjässä sängyssä ehtinyt nukkua, mutta hyvin se on palvellut ainakin sen kymmenen vuotta. Hyvältä tuntui uusi runkopatjasänkynikin, ja innolla odotan, että pääsen siinä ensimmäisen yöni nukkumaan. Sain Sotkassa vielä niin hyvää palvelua ja loistavan tarjouksenkin, että ilolla sängyn sieltä ostin.
Tänään piti ihan pikaisesti vain pyörähtää Ikeassa ostamassa verhotangot. Eihän se nyt ihan niin mennyt. Ikeassa ei sopivia tankoja ollut, mutta tulin ostaneeksi hyllymuovia ja Lämplig-kattilaritilän. Eipä tarvitse kuumaa kattilaa laminaattitasolle laskea. Ruokapöytään, joka ehkä joskus jostain löytyy, odottelen joululahjaksi jotain vähän nätimpää alustaa kuumille astioille. Näin minulle on vihjattu, mutta minähän en asiasta tiedä yhtään mitään...
Verhotankoja metsästettiin Ikean jälkeen Bauhausista, josta nätit tangot löytyivätkin - suolaisella hinnalla. Onneksi velipoika oli ollut auttamassa tätiä remontissa ja muisti, että kun tädin kämppään oltiin tankoja etsitty, samanlaisia oli näkynyt myös Prismassa. Joten Prismaan siis! Prismassa sattui olemaan vielä asiakasomistajapäivät, joten 15 %:n alennus ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Prisman valotaulussa loisti iloisesti sulkemisaikana kello 18, kun viittä vaille syöksyimme kauppaan sulkemiskuulutusten jo raikuessa. Löysimme verhotangot hetken etsimisen jälkeen ja etsimääni malliakin oli. Yksi liian vähän. Lapoimme tarvitsemamme tangot hyllystä ja sitten suoraan kassalle. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme kysyneet myyjältä, onko tankoja mahdollisesti varastossa. No, totta kai jonottaessamme asiakaspalvelusta kuulutettiin, että edellinen kuulutus oli virheellinen ja että kauppa on auki yhdeksään asti. Valitettavasti osa ostoksistani oli jo ehditty lyödä kassaan, joten jatkoin sitten autolle ostoksineni. Saatuani ostokset autoon päätimme kuitenkin vielä käydä kysymässä, josko yksi pitkä tanko vielä löytyisi varastosta.
Ei löytynyt, mutta sen sijaan löysin OBH Nordican Chilli -vedenkeittimen, ja äiti ja mummu ostivat minulle kahvinkeittimen "salaa" joululahjaksi, jotta saavat vieraisille poiketessaan kahvia. Itsehän en kahvia juo, eikä kovin moni kavereistanikaan ole kahviaddikti. Sanoinkin äidille, että saa tuoda omat kahvinsa ja suodatinpussinsa, jos aikoo myrkkyjään keittiössäni keitellä. Minulle riittää, että töissä saan huolehtia pienen nörttiarmeijan kofeiinihuollosta aina palaverien yhteydessä.
Että sellainen viikonloppu. Ehdin minä pyörähtää kaiken tämän hulinan keskellä kaakaolla kahden ystävättäreni kanssa, ja varsinainen kulttuuritätien kälätyskerho siitä muotoutuikin. Oli oikein rattoisaa. Joskin sain viehkosti hymyillä kaverilleni, jos hän maksaisi kaakaoni pullineen, sillä olin aikaisemmin päivällä jo käyttänyt eurolleen pankkikorttini ostorajan imuri-, pesukone- ja sänkyostoksilla ja tajusin tämän tietenkin ollessani tiskillä maksamassa herkkujani. Onneksi on kultaisia ystäviä.
Nyt eteisen nurkassa odottaakin jo ihan kiitettävä kasa tavaraa lähtökuopissaan muuttopäivää odotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti