Rahaa se on 0,1 prosenttiyksikköäkin

Olin aiottua laiskempi pankkien talletuskilpailutuksen suhteen, mutta sain minä sentään jotain aikaiseksi. Olen ollut koko pienen ikäni Osuuspankin asiakas aina siitä lähtien, kun vanhemmat minulle pienelle sinappikoneelle tilin avasivat. Eipä sitä nuorempana kauheasti kiinnostanut, missä pankissa ne rahat oikein lojuivat ja kun rahaa alkoi käyttää itsenäisesti, riitti, että sitä oli tilillä ja että se tuli aina pyydettäessä ulos seinästä. Ehkä minun kohdallani noin jyrkkä kärjistäminen ei ole osuvaa, kun olen aina tahtonut säästää mahdollisimman paljon. Kiinnostus säästämiseen muunakin toimintona kuin säästöpossun pankkiin tyhjentämisenä tuli ymmärtämisen myötä kuitenkin vasta vähän myöhemmällä iällä. Vieläkin sitä kovasti harjoitellaan.

Joka tapauksessa taisin olla varsin perisuomalainen siinä suhteessa, että pankkiahan ei vaihdeta, koska ainakin kaksi aiempaakin sukupolvea ovat olleet samaan pankkiin tyytyväisiä. Nyt seuratessani korkojen vajoamista nollaan talouskriisin myötä tajusin, että ei näin voi olla. Kun minun tuottotilini korko näytti nollaa ja tiesin, että muista pankeista kyllä korkoa saa, jos osaa kysyä, päätin, että katsotaan nyt vielä ja jos muutosta ei tule nihkeiden korkojen suhteen, minähän kilpailutan ja vaihdan surutta. Määräaikaistalletuksen edellisen erääntymisen yhteydessä harjoitettu liika myöntyväisyys ja kiltteys sinetöivät tämän päätöksen.

Ja niin minä sitten tällä kertaa pyysin talletustarjouksen ja sen saatuani soitin toiseen pankkiin, kerroin tilanteen ja sieltä luvattiin soittaa minulle hetken kuluttua takaisin, kunhan he keskustelisivat, mitä voisivat minulle tarjota. Vastatarjous tuli 0,1 prosenttiyksikköä korkeampana takaisin. Ei huimaa eroa, mutta olen tyytyväinen: 2,1% kolmelletoista kuukaudelle on ihan hyvä ottaen huomioon edellisen puolivuotisen koron, josta jäi käteen käytännössä ei oikeastaan mitään. Ja kyllä sillä 0,1 %-yksiköllä jo vaikka mukavan sohvan ostaa. Niin siis minun säästöni siirtyvät Eräjärven Säästöpankkiin muhimaan heti ensi maanantaina.

Täytyy kyllä sanoa, että tänään tuli taas niin hyvä mieli pankkiasioita hoidellessa. Mietinpä vain, kuinka paljon vähemmän minulla olisi rahaa tallessa, jos olisin säntäillyt teininä muodin perässä tai jos käyttäisin alkoholia samaa tahtia kuin suuri osa opiskelijakollegoistani. Bussissa kuuntelin joskus, miten jotkut pojat puhuivat melkein retostellen, että saavat viikonloppuna kulumaan pelkästään baarissa 80€ per ilta ja kotiin ostetut pohjat päälle. Käsittämätön määrä rahaa suoraan kurkusta alas. Jotain hyötyä siis siitä, että ei juo tai polta: rahaa ainakin säästyy eikä aamulla ole paha olo.

Taisto pesämunasta

Keksin tänään, mikä se kummallinen numero oli, josta minulle oli soitettu viime viikolla kesken työpäivän. Ihmettelin pitkään, kuka minua mahtaa kaivata, kun välittäjäkin jo soitteli. Yleensä minulle kun juuri kukaan ei soittele, ei ainakaan ennen neljää.

Se oli pankista. Tajusin, että määräaikaistalletukseni erääntyy tässä muutaman päivän kuluessa, ja sen jatkoa tahtoisivat pankin tädit udella. Viimeksi he saivat minut kiinni, kun olin apteekin kassalla, ja ajattelemattomuuksissani en pistänyt kovaa kovaa vasten vaan tyydyin siihen korkoon, mitä minulle tarjottiin. Vänkäsin minä sen ehkä itusen korkeammaksi kuin alkujaan tarjottu, mutta olisin pystynyt parempaankin. Mutta oli mukamas kiire hoitaa asia ja päästä jatkamaan apteekissa asiointia. Seuraavan kerran pyydän heitä soittamaan kymmenen minuutin päästä uudestaan, jos käräyttävät minut kesken kaiken muiden tärkeiden puuhieni.

Viime kerran munattomuuteni vuoksi talletukseni tuotto on ollut säälittävän minimaalinen, oikeastaan olematon. Niinpä päätin, että nyt kilpailutan eri pankit ja pyydän kunnon korkotarjouksia. Voisinkin kaivella pankkien sivuilta hieman infoa, millaisia vaihtoehtoja määräaikaistalletukselle on tarjolla. Ehdin vielä hyvin hautoa pesämunaani vuoden päivät jonkin tilin mutkassa korkoa kasvamassa. Eihän se mikään suuri tuotto ole, mutta jokainen euro on aina kotiin päin.