15. kesäkuuta 2012

Mie oon evakko, mie en tiiä mittään

Ehdinkin asua kodissani melkein puoli vuotta. Jäi kolmea päivää vajaaksi sekin saavutus. Tänään aamulla heräsin aikaisin ja aloin pakata tavaroitani evakkoa varten. Kaikki välttämättömin laukkuihin, työpöytä tyhjäksi, tärkeimmät laatikot lukkoon, matot rullalle, työtasot ja keittiön pöytä tyhjiksi, kylpyhuoneessa kaikki piiloon kaappiin... Ja niin edelleen. Tänään alkoi viimeinkin remontti. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan sen olisi pitänyt olla jo toukokuun alkupuolella valmiskin. Nyt on kesäkuun puoliväli. No, mitäs siitä, tähän on jo totuttu. Viimeiset viikot olen vain yrittänyt pitää jääkaapin mahdollisimman tyhjänä, ettei sinne jäisi mitään pilaantumaan remontin ajaksi.

Mitään varsinaista arviota remontin kestosta ei annettu: katsellaan sitten ensimmäisen päivän jälkeen. Veikkaan paria viikkoa. Jotain tapahtuu kuitenkin ja tulee viivytyksiä. 

Haaveilen, että nyt remontin jälkeen kaikki olisi vihdoinkin reilassa ja että saisin lopultakin asua kodissani rauhassa. Viimeinkin laittaa hyllyjä, tauluja ja kellon seinille ja loputkin verhot ikkunoihin. Onneksi en laittanut vielä mitään seinille, koska olohuoneen väliseinä revitään auki sähköjen takia.

Parvekkeelle pääsen remontin jälkeen rakentamaan pientä kesäkeidastani, vaikka istutuskausi onkin jo auttamattomasti ohi. Täytyy tyytyä siihen, mitä kaupoista valmiina saa tai pyytää kauniisti mummun ikkunalaudan taimitarhalta. Ensi keväänä minä sitten saan itse touhuta ja toteuttaa suunnittelemani operaatio "Kesäpesän".

1 kommentti:

Lakkasuolla kirjoitti...

Viivästymiset ovat tylsiä.

Minua kyrsii meidän parvekkeen olematon koko. On joo hyvä, että ovi aukeaa ulospäin, koska silloin se ei vie olkkarista tilaa, kun sekin on melkoinen tilaihme. Mutta sen sijaan se osuu parvekkeella tuoliin, mikä hädin tuskin mahtuu parvekkeelle. Kätevää parvekkeella on myös pieni komero, joka toimii tällä hetkellä lumilautojen kesäsäilytyspaikkana ja siivouskomerona. Sen oven kun avaa, osuu ovi toiseen tuoliin. Liikkuminen partsillamme on siis varsin haastavaa, mutta kun sinne kerran parvekekalusteet sai ängettyä, niin ei parane valittaa. Onnistuisikohan sireenien kasvattaminen parvekkeella?