15. tammikuuta 2012

Himokirjoittajan päiväuni

Vihdoinkin sain uuden kirjoituspöydän! Olen kymmenen vuotta pärjännyt lastulevyviritelmän kanssa. Ainakin kuusi vuotta olen yrittänyt hankkiutua eroon tästä lastulevyviritelmästä. Nyt viimeinkin tiemme eroavat, ja saan käydä uuden, ihanan kirjoituspöytäni ääreen.

Olen pienestä pitäen haaveillut vanhanaikaisesta kirjoituspöydästä, vähän niin kuin Muumipapalla. Nykyinen kirjoituspöytätarjonta ei vain ole kovin hääppöistä, jos etsii mitään vähänkään valtavirrasta poikkeavaa. Niinpä olin jo kiertänyt jonkin verran kirpputoreja, antiikkiliikkeitä sekä tyylihuonekaluliikkeitä, mutta en ollut löytänyt mitään minulle sopivaa. Liian massiivisia tai liian vähän säilytystilaa, väärän värisiä ja niin poispäin. Hinnan puolesta olin varautunut maksamaan mansikoita, jos vain unelmien kirjoituspöytäni tulisi vastaan. Eipä tullut.

Tori.fi:stä löytyi eilen vallan mainio ehdokas, johon oikeastaan ihastuin saman tien. Koivupuinen Juvakon kirjoituspöytä neljällä pienemmällä ja yhdellä suuremmalla laatikolla, sievillä jaloilla ja siistillä ulkomuodollaan varasti sydämeni. Hintakaan ei tuntunut pahalta, joten isän kanssa hurautimme tänään katsastamaan ehdokkaan. Samallahan tuo tarttui jo mukaankin. Isä sanoi, että naamastani näki heti, että se oli oikea pöytä ja että ihastuin siihen.


Pöytä on todella hyvässä kunnossa. Etureuna on käytössä hieman kulunut, mutta sen pystyy halutessaan hiomaan ja käsittelemään uudelleen, jos se alkaa tosissaan häiritä. Lakkapinnassa ei ollut valittamista. Laatikot olivat sisältä paljon paremmassa kunnossa kuin omat laatikkoni: siistit, naarmuttomat ja nuhraantumattomat. Muuten pöytä on puuta, mutta laatikoiden pohjat ovat vaneria. Pienemmissä laatikoissa on myös todella ihanat ja käytännölliset tilanjakajat, jotka jakavat laatikot kahteen osaan. Suuremmasta laatikosta saan hyvän jemman kaikille tärkeille papereilleni. Laatikoiden lukitus on luonnollisesti plussaa, vaikka kukapa niitä tonkisi, kun itsekseni asustelen. Odotan malttamattomana mukavia iltoja, jolloin on aikaa istuutua tämän pöydän ääreen kirjoittamaan kirjeitä kynttilänvalossa tai sievän pöytälampun alla. Niin moni muheva kirjoitusprojektikin on hautumassa, että nyt oikein syyhyttää päästä syventymään niiden pariin.

Makuuhuonekin alkaa hiljalleen näyttää makuuhuoneelta. On siellä ainakin sänky, pari hassua koristetyynyä, matto ja peili, jota ei vielä ole ripustettu seinälle. Jos sinne huomenna saisi edes sen kattovalaisimen, olisin tyytyväinen. Verhot täytyy myös jostain saalistaa. Verhotangot saan paikoilleen kuitenkin vasta ensi viikonloppuna, kun velipoika kotiutuu lomille armeijasta, joten sinällään verhoilla ei nyt ole polttava kiire.

Budoaaritunnelmia, pikanttina lisänä muuttolaatikko.
Olisikohan huomenna vihdoin muuttopäivä?

2 kommenttia:

Muikkunen kirjoitti...

Pöytä sai leukani valahtamaan maata kohti :) Onneksi olkoon onnistuneesta löydöstä!

Berlioza kirjoitti...

Muikku, onko se niin kamala? :D