22. heinäkuuta 2011

Liiaksi räiskivä kesä

Heinäkuu lipuu kohti loppuaan ja ilma on aivan liian kuuma minulle. Onneksi syksy tulee pian. Kaipaan jo viilentäviä sateita, pimeitä iltoja ja kosteina kimmeltäviä katuja, kynttilöitä, vilttejä ja sitä syksyn omaa, raskasta hiljaisuutta. Kesä on liian täynnä elämää, ja vaikka loppukesälle onkin luvassa paljon hienoja retkiä ja seikkailuja, tavallaan jo toivon pääseväni takaisin syksyn tuomaan arkeen.

Kesälomani alkaa viimein ensi viikolla. Kun nyt vietän ensimmäistä kertaa pitkää kesälomaa töistä, ajatus siitä, että joku maksaa minulle siitä, etten tule töihin, tuntuu kummalliselta. Minulla on siitä jollain tapaa huono omatuntokin. Yritän vakuutella itselleni, että asioiden kuuluu mennä näin ja että minun ei tarvitse tehdä kesälomani tunteja edes osittain sisään. Ei sillä, olenkin jo melko lailla loman tarpeessa ja sen verran väsynyt, että ylitöihin unohtumisen vaara on katoavainen, ellen sitten nukahda heinäkuun hiljaiselon pitkästyttämänä työpisteelleni.

Kesälomasuunnitelmia minulla on ja ei ole. Lähden ystäväni kanssa Riikaan elokuun alussa muutamaksi päiväksi. Varasimme matkan hieman ex tempore: asiasta oli puhuttu alkukesästä, mutta se oli unohtunut ja matkan suunnittelu lykkääntynyt, kunnes oli pakko tempaista, jos reissuun vielä tänä kesänä aikoi. Meillä kävi vielä kohtuullinen tuurikin, mitä lentoihin ja majoitukseen tulee. Lennot sinne ja takaisin, kolme yötä Radisson Blu Ridzenessä tuli maksamaan per nuppi noin 210 euroa. Vanhakaupunki on kivenheiton päässä ja tiedossa kiireetöntä aikaa hyvässä seurassa. Riian-reissun lisäksi elättelen toiveita taidemuseoretkestä Mänttään, sukuni kotikulmille. Tahtoisin niin mielelläni päästä valokuvaamaan Serlachiuksen kauniita rakennuksia ja Mänttän maisemia.

Valokuvaamista on luvassa myös opinnäytetyöni puitteissa, kun tätitiimin kesken järjestämme fantasiahenkiset kuvaussessiot Riian-reissun jälkeen. Tuntuu oudolta ajatella, että opinnäytetyö alkaa hiljalleen totisesti olla työn alla. Alan jo jännityksellä odottaa ensimmäistä "projektitiimin" palaveria!

Kesälomani päättyy kutkuttavissa merkeissä. Lomani viimeisenä päivänä pääsen käymään ensimmäistä kertaa omassa kodissani. Runkorakennusvaiheen jälkeinen työmaavierailu päättää komeasti lomani, ja voin palata töihin intoa tursuten. Elokuun aikana on vielä luvassa harjannostajaisristeilykin Härmälänrannan satamasta.

Työmaavierailu kuitenkin kalvaa mieltäni, sillä puoli sukua on jo ilmoittanut kiinnostuksensa lähteä mukaani katsomaan uutta kotiani. Minä olen kohteliaasti ja raivokkaan epäkohteliaasti kieltäytynyt näistä tarjouksista ja ilmoittanut meneväni yksin. Jotenkin vain minusta tuntuu paremmalta, että menen ensimmäistä kertaa omaan kotiini yksin. Ei se ole mikään turistirysä vaan minun kotini. En halua sinne kälkättävää sukulaislaumaa ihmettelemään ja pällistelemään - tai sukuni tuntien arvostelemaan. En, vaikka heillä kuinka olisi kesälomaa ja kuolettavan tylsää, ei mitään kesälomaretkiä tai muutakaan aktiviteettiä. Minun kotini ei ole mikään retkikohde. Sitä paitsi työmaavierailujen ohjeistuksessakin mainittiin, ettei paikalle tarvitse tuoda ylimääräisiä pällistelijöitä. Tämä asennoitumiseni on aiheuttanut hienoisia hankaumia ja räiskettä etenkin perhepiirissä, mutta toivon, että tilanne rauhoittuisi eikä pilaisi koko kesälomaani.

Ei kommentteja: