Kesä alkaa olla siinä vaiheessa, että kasvimaa pursuilee yli äyräidensä. Oli aika nostaa sipulit maasta ja katsastaa sato. Sipulien kukat keräsivät puoleensa ällistyttävän määrän pörriäisiä, jotka lähes maanisen lailla hyörivät kukkien kimpussa. Mahtavatko sipulinkukat todella tuoksua niin hyvältä? Joka tapauksessa sipuleita niputtaessani ja pyykkinarulle kuivamaan nostaessani mietin, että tästä kaikesta minun pitää luopua, kun jätän vehreän kotipihan taakseni ja vaihdan sen pieneen parvekekoppiin. Hieman haikea oli olo. Onneksi tämä ei ole sentään viimeinen kesä, ja olen aina tervetullut möyrimään äidin ryytimaalle sydämeni kyllyydestä.
Mietin yhä kuumeisesti, mitä saisin parvekkeelleni kasvamaan. Aina parempi, jos sen voi syksyllä - tai mikseipä jo kesälläkin - syödä pois. Yrttejä tulee ehdottomasti, mutta mitä mahtaisivat sanoa tomaatit, sipulit tai kurpitsat parvekeasumisesta? Voisivat ruukuissaan olla ihmeissään.
Aurinkoisen päivän piristykseksi pari kuvaa tämän vuoden saaliista, jo korjatusta tai vasta kypsyvästä.
 |
| Punasipulimöllyköitä. |
 |
| Tomaatteja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti